United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ester istui hetken vaiti ja katseli maahan. "Totta on, että paljon olet tehnyt minun tähteni, Bengt", sanoi hän lopuksi, "mutta unohdat, ett'ei ihminen elä vain leivästä..." "Sinä väännät taas sanani ja tekoni. En antanut sinulle vain leipää olihan sen takana jotain ihanteellista, ihanteellisinta kaikesta: rakkauteni, joka antoi minulle voimaa noihin uhrauksiin.
Pienemmät rupesivat siitä jo itkien puhumaan. Vanhemmat ymmärsivät, että se ei nyt enään viihtyisi muusta kuin leivästä. Ja kun lapset itkivät, niin melkeinpä vanhemmatkin, ainakin sydämessään. Matti lähti kylään onneansa koettamaan. Vaan sitä kävi pitkäksi odottaa, ja Sanna pani Hemmun, Aukustin ja Liinun myös kylään.
Tavarishtsh, suuria, hyviä uutisia! huudahtaa hän ja siinä tuokiossa täyttyy koppimme "vallankumouksen hengestä". Pietarissa alkaa olla puute kaikesta, enimmän kuitenkin leivästä. Tyytymättömyys yhä kasvaa ja Moskovassa kuohuu jälleen. Työväestö Pietarissa varustautuu kiihkeästi aseiden lukumääränkin tietää toverini ja duuman avajaisten yhteydessä tulee varmasti jotakin suurta tapahtumaan.
"Nie snaju, mull' on kiire, hyvästi!" vastasi Risto. Jo kuudentoista vuotiaana oli Risto kulkenut Suomenmaan päästä päähän, ristiin rastiin, sekä kesäaikoina vaeltanut Aunuksessa ja Vironmaalla karjan paimenena ja kuin muutenkin näissä maissa leipäsakset saivat paremman kaupan kuin kotimaassa, jossa leivästä oli suuri puute, "kun sota riehui raivossa ja halla poltti peltoja".
Luu lihan valitsijalle, kuori leivän alkajalle. Sanotaan kun joku omaa hyväänsä kovin katsoo. Pitäisikin semmoisille vaikka ainakin luu lihasta, kuori leivästä palkinnoksi joutua. Niin taitaisivat oppia, ei aina omaa etuansa, vaan muidenkin ja yhteistä hyödytystä kartuttamaan. Lämmin laiskan syödessään, vilu työtä tehdessään. Taitaan kyllä toisinaan todeksi havaita.
Puheen kerran ollessa perhe-asioista, niin voinee lisätä että perhe Siperiassa tuntee itsensä sitä onnellisemmaksi, mitä useampia lapsia sillä on. Maata on kyllin kaikille niin paljo kuin he vaan voivat viljellä. Sen vuoksi ei vanhempien tarvitsekaan olla huolissaan lastensa tulevaisuudesta tässä suhteessa ja leivästä ei ole ollut puutetta tähän päivään asti länsi-Siperiassa.
En siitä syystä, että luulisin saaneeni aikaan mitään, millä jotain arvoa olisi, mutta, kuten sanottu, kullakin täytyy olla nukkensa rattonaan. Tässäkin pitää paikkansa totuus, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä.
Sen pureskeltuaan nousi pöydästä, leikkasi ison palasen leivästä ja sanoi: »Nyt minä lähden talon ruishalmetta katsomaan ja sillä tielläni näen talon parhaat hevoset. Otan leipäpalan ottosiksi.» Sen sanottuaan hän otti hattunsa ja sanoi: »Kiittele sinä ateriasta minunkin puolestani.» Mutta jos minäkin lähtisin sinne. Ennen näkemätön kumma se on minullekin ruishalme.
Kuvassa tulivatkin nyt kaikki näkymään, mikä paksusta leivästä leikkaamassa palasta, mikä leikkaamassa lohen puoliskosta viipaletta, mikä työntämässä viililusikkaa suuhunsa, mikä levittämässä voita leipäpalasensa päälle, mikä haukkaamassa voileipäänsä, mikä lusikka kädessä pureskelemassa palaansa.
Kärsintähän puuttehen perhekuntaa avutonta hätä neuvoi yhteinen. Pala leivän karkeainen ravintona lasten on, mutta mieli nurkuvainen täällä oli koditon. Siunaukseen saman Herran, joka lesken Zarpatin jauhot riittämään sai kerran, luotti äiti tämäkin. Siunaten ja rukoellen pienosille leivästä jakoi äiti, kertoellen heille Luojan ihmeitä.