United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
»On se isäsi mahtanut ainakin kymmenen hehtoa», puheli Uutela tyytyväisenä. Kirkkokin jo näkyi. Uutela päästi Liinun rivakkaan juoksuun. Lähemmäksi jouduttuaan he ajoivat muutaman poikaparven ohi. Uutela tunsi pitenevänsä ja suorenevansa, hän kiristi Liinun pään ylpeästi koholle ja ajoi sivulleen vilkasematta ohi. »Näin sitä tyttöä viedään!» teki hänen mieli huudahtaa. »Miltäs tuntuu?»
Viimeisenä kulkivat molemmat emännät, vanha ja nuori, kaikenlaista pikku sälyä täyteen ahdatuilla kärryillä, Liinun juostessa kärryjen perään sidottuna. Vielä oli kärryillä, säkillä peitetyssä pärevasussa, suuri mustan- ja valkeankirjava Mikko kissa. Uutela oli tahtonut senkin mukaan hän ei kerta kaikkiaan luottanut edes savolaisiin kissoihin.
Pienemmät rupesivat siitä jo itkien puhumaan. Vanhemmat ymmärsivät, että se ei nyt enään viihtyisi muusta kuin leivästä. Ja kun lapset itkivät, niin melkeinpä vanhemmatkin, ainakin sydämessään. Matti lähti kylään onneansa koettamaan. Vaan sitä kävi pitkäksi odottaa, ja Sanna pani Hemmun, Aukustin ja Liinun myös kylään.
"Missä ovat toiset lapset?" kysyi Matti vähän ajan päästä. "Kerjuulla ovat jo olleet monta viikkoa tiellä tietämättömällä Hemmu ja Aukusti, Liinun ja Tupun lähetin äsken kylään pyytämään leipää ja Miinaa kulettavat vankureilla muassaan." "Jo vihdoinkin ehti Jumala apunsa kanssa ... kutsui pois luoksensa kaksoiset Nurkanperästä", sanottiin eräänä päivänä kylässä. Ja tuo olikin aivan totta.