Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Syrjin toisiin seisoi Paavo köytensä ääressä kasvoiltaan alakuloisena, katseet maahan luotuina. Toiset eivät hennoneet häntä juuri moittiakaan, muuan vanhemmista vain virkahti noinikään leikkisästi: Missähän se Paavo lie menneen yön seudussa nuottinsa pilannut ... niin rämisee ääni juurikuin ei kurkusta lähtisikään. Paavo oli kotvasen vaiti.
»Ei taida Uutela nyt joutaa juttelemaan?» sanoi joku leikkisästi silmää vilauttaen. »Toisen kerran, toisen kerran», hymyili Uutela olkansa yli jatkaen tyytyväisenä matkaansa. Portin luona oli vehnästenkaupustelija, olipa limonaatiakin suuren tavaralaatikon kannella. Myyjä aivan erikoisesti iski Uutelalle silmää, katsahtaen samalla morsiameen.
Sillä oli vaaleanharmaja töyhtöhattu, lyhyt, tummanviheriä samettitakki, hopeanvärinen vyö, mustat polvihousut, punaiset sukat ja kiiltonahkakengät. »Missä minä olen tuon nähnyt?» jäi lehtori tuumimaan nukkea katseltuaan. »Missäpä sinä sen olisit nähnyt!» naurahti rouva leikkisästi. »Olen minä jossakin nähnyt», vakuutti lehtori pannen käden otsalleen.
Ja tämä sitkeä luottamus pahimmassakin pulassa se oli, joka pelasti unionin. "Vanha Aapo" niin häntä leikkisästi nimitettiin oli kansan lemmikki. Hänen horjumaton rehellisyytensä, iloinen ja leikkisä luontonsa veti kaikkein sydämet puolelleen.
»Kyllä sillä jotain on», ajatteli sisar, tarkastellen tuontuostakin salavihkaa hänen kasvojaan. »Oikein minua ihmetyttää», alotti hän kautta rantain. »Kun vielä tuon partasikin ajoit...» »Mitäs niistä talvitakuista», naureskeli Uutela leikkisästi silmää iskien. »Kyllä kai sillä sentään joku tarkotus on?» uteli sisar nyt rohkeammin.
Minä kuulin juuri sinulta miten halusta hän tahtoisi matkustaa, ja kun ei käy kieltäminen, että minä voin jonkun verran vaikuttaa Montell-serkkuun, niin puhuin minä Juhon puolesta. Voi miten kelpo kummitäti sinä kuitenkin olet, sanoi Anna, suudellen hänen kättään. Mutta mihin minun kummityttöni sitte aikoo matkustaa huvitteleimaan? kysyi neuvoksetar leikkisästi.
»Hyvä Jumala armahtakoon!» siunaili Leena avattuaan pojan takin. »Eihän sinulla raukalla ole paitaakaan.» »Mutta onpa aikamiehen takki», vastasi poika puoleksi kehuen, toiseksi niin leikkisästi, että Leena naurahteli kyyneleittensä joukkoon. »Taitaa olla isän takki?» kysyi sitten Leena. »Ei ole isän, on vain maailman takkeja.» »Ei taida sinulla isää ollakaan?»
»No no!» rauhotteli Uutela. »Vaan kumpikos meistä nyt kahvit keittää?» käänsi hän leikkisästi toisaanne. »Hellassa on vielä tuli.» »Kyl'maar minä sitten», ilostui sisar ja ryhtyi heti toimekkaasti puuhaan. Uutela puolestaan toi puita lisäksi ja istahti sitten lavitsalle uutisia kyselemään taannoinen hymy yhä huulillaan ja syvällä asuvissa pienissä silmissä hiljainen säteily.
Sinä kerjäät yhtä taalaria lisää, virkkoi kreivi leikkisästi, istuutuen kirjoituspöytänsä ääreen; sinä otat varteen tilaisuuden ... minä en ole aina yhtä lempeä kerjäläisiä kohtaan. Jumala varjelkoon teidän armoanne! huudahti metsästäjä, seisoen herransa tuolin takana, ja hänen kasvojensa ilme todisti jotakuinkin päinvastaista toivomusta.
Kun lehmä kuoli, niin viikon päästä oli toinen ja parempilypsyinen parteen kätketty. »Tästä sen oikein näkee, kuinka totta on, kun sanotaan, että leipä on Jumalan viljaa.» Toisen kerran oli sanonut leikkisästi meidän ukolle: »Sillä on laajat pellot ja iso karja sillä isännällä.» Emma oli askarrellut kahvipannun kanssa ja saanut sen pöydälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät