Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Niin hyvin sopivat ne mielestäni toinen toiseensa. Tuossa eikä missään muualla näyttäisi pitävän olla se lehto, joka ensiksi sai kuulla Sylvian laulut. Tuossa nuo ruohikkorinnassa lipattelevat laineet, joissa hän olisi voinut kuulla vedenalaisen väen soittelua illan suussa.
Ja pieni, pieni tyttö oli heillä, Hän oli kuuro eikä voinut kuulla, Enin kevätlinnut lauloi sulosuulla, Ja lehto täyttyi riemusäveleillä. Ja pieni poika siinä myöskin eli, Hän oli mykkä, puheenlahjaa vailla; Hän Luojaa kiittää laululintuin lailla Ei voinut, vaiti aina oleskeli.
Täst' on kulta kulkenunna, Täst' on mennyt mielitietty, Tästä armas astununna, Valkia vaeltanunna; Täss' on astunut aholla, Tuoss' on istunut kivellä. Kivi on paljo kirkkahampi, Paasi toistansa parempi, Kangas kahta kaunihimpi, Lehto viittä leppiämpi, Korpi kuutta kukkahampi, Koko metsä mieluisampi, Tuon on kultani kulusta, Armahani astunnasta. Enkö minäki toivoisi.
Vaan luonnon työstä, elintoiminnoista Kohosi pilvet paksut taivahalle: Maan elimiin taas vuoti virvoitus, Maan jäsenet ja suonet sykki taas. Vireemmin lauloi lintu, liikkui lehto, Hymyili laakson kukka auringolle. Ja ruohot, lehdet kiilsi kiitoksen Elämän kaiken alkulähteellen.
Hiihan kohti korven rannan, Salon siritävän sisälle, Yöllä auringottomalla, Ehtoyönä ensimmäissä; Oksat otsani sukivi, Havut pääni harjoavi, Mieliksi metsän tytärten, Salon impien iloksi. Mielly metsä miehi'ini. Lepy lehto, kostu korpi, Taivu ainoinen Tapio; Lepy metsä miehillemme, Kostu korpi koirillemme!
Jos tuli tänä päivänä, niinkuin ennen muinoin tuli laulaen, niin että metsä edellään raikui, niin minä hänelle tästä mylvähdin niinkuin härkä, mörähdin kuin kontio merkiksi, etten minä sitä enää muista, elköönkä hänkään. Hän tahtoi uskoa, että Marja vielä tulee. Lehto sihahti lämpimässä tuulessa, lepo viihdytti veriä. Jospa tuo nyt sanoikin.
Kuin on rakas, rauhallinen toimemme ja työmme, olkoon tyynet, onnelliset päivämme ja yömme; kuin me teemme toukojamme hartahasti, hiljaa, heiliköhön sydämemme hengen kultaviljaa; kuin on soinut Väinön soitto riemuhun ja vaivaan, kantakoon se kiitostamme korkeuteen nyt taivaan; tämän maan me varjellehet oomme vainon alta, olkoon täällä onnen lehto, valoisien valta.
Keinulaudoilla kesäisillä nähtiin Inkeri-neiti tuo, tukka keltainen Inkerillä, kieli vilkas kuin virran vuo, kissankellojen kilinä soi, kussa katseensa karkeloi, mutta naurunsa missä helkkyi, kastehelmissä lehto välkkyi. Hänellä veljiä kymmenkunta.
Saisinko käeltä kielen. Kukkua käkesin kälkö, Lintu lauloa lupasin; Saisinko käeltä kielen, Kukkujalta kulkkutorven, Kukkuisin jokaisen kuusen, Joka lehto leikin löisin. Tuolla kukkuisin kovemmin, Kuss' on kurjat kulkemassa, Vaivaiset vaeltamassa, Huolelliset horjumassa, Martahat matelemassa. Mistä tunnen huolellisen? Tuosta tunnen huolellisen: Huolellinen huokoavi, Huoleton huhuelevi.
Seinät ja katto olivat verhotut vihantoilla kasveilla, että se oli juuri niinkuin lehto, josta kaikkialta heleät, hohtavat marjat kimaltelivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät