Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Hän tiesi, että jos se tuota suuntaa pitäisi, se ei pääsisi lähellekään Varsankalliota, vaan painuisi Suomen rantaa vasten... Mutta Iisakin ainoa toivo oli ollut, että miesvoimalla saataisiin lautan suunta lähellä kalliota muuttumaan, jolloin se kallion kohdalla joutuisi pois maihin päin vetävästä virrasta... ja siten sivuuttaisi sen niin läheltä kuin mahdollista.
"Kuinka lienee käynyt Heikin?" sanoi Iisakki, kun Hanna ehti hänen viereensä. "Kaiketi pääsi hengissä kosken alle, sillä yksi lautan pohja näytti olevan eheänä." Isä ja tytär katsoivat samalla toisiaan silmiin, ja tuntui siltä kuin kumpikin ymmärtäisi toisensa ajatukset. "Minä lähden mukaan", sanoi Hanna varmalla äänellä. "Minä teen mitä voin... Tällä kertaa elä lähde!" vastasi Iisakki.
Minä kyllä näin, että lautan etupää oli virrassa ja huusin ja tartuin airoon, mutta silloin oli jo myöhäistä. Nyt on asia minullekin selvinnyt, kun täällä olen oikein muistellut. No niin, itsehän Heikki parhaiten tietää..." Hannan posket paloivat kuumina, ja hänen mielensä kipinöitsi. Tuskin hän malttoi kirjeen loppua lukea. "...Muistanetko minua niinkuin lupasit?
Silloin toinen meni lautan toiseen päähän, toinen tarttui seipääseen lykätäksensä lauttaa ulos rannasta, ja juuri kun hän nojasi seipääseen, viskasin kirveellä. Se sattui seipääseen, niin että se katkesi ja tuo musta peijakas keiskahti takaperin selälleen virtaan, ja hänen huutonsa kuullessaan kääntyi toinen katsomaan taakseen. En saanut pyssyä kuntoon, ennen kuin hän jo ampui.
Mitähän noiden villien vierasten täällä oli tekemistä? Joutuin oli majatalo suojelustilaan asetettuna, sillä mahdollisesti voi muita intialaisparveja olla lautan seurassa.
Hitaasti liikkuvan lautan ollessa noin sata askelta majatalosta hän tuleville Hurooneille huudahti: "Sanokaa, missä tarkoituksessa olette tuolla lautalla tänne tulleet?"
Tän laulun hienon nyt hälle tein, Kun ilta-aurinko hohti, Kun irrotin lautan ja pölkkyni vein Päin Jyllin koskea kohti. Ja Jyllin Inka hienoinen Jos ois tän poian kulta, Hän väikkeet rusopilvien Ja hohteet kesäyön sais multa. Mut omaa väikettäänkin hän Kuin ruusu kaino lymyy, Ja kastehelmet laulun tän Hän puistaa päältänsä ja hymyy.
Nyt he pyrkivät pois oikealta reitiltä, koettaen saada lauttaa kääntymään Varsankallioon päin. Mutta rantaan vetävä virta oli väkevä, lautan vauhti hirmuisen nopea... Silmänräpäykset kuluivat... Rannalla olijat seisoivat kuin tuomitut, mutta kalliolla värjöttävien miesten hätä näytti kasvavan.
Hänen silmiinsä ilmestyi tarkkaava, melkein tuima ilme, kun hän tähysti lautan tuloa. Nyt he herkesivät soutamasta! Sepä kummaa! mietti Hanna. Liian varhain heittivät soutamasta...edemmäksi olisi pitänyt lautan päästä!
Jo saavat nuoremmat miehet minun puolestani laskea lautat..." "Tottahan sentään jonkun lautan laskette", toivoivat lauttamiehet. "No niin olen ajatellut, että minulta se jo jää", vastasi Iisakki. Paloniemen Heikki ja Juhani olivat sillä aikaa menneet niiden lauttojen päälle, joita jo oli koskea varten varattu.
Päivän Sana
Muut Etsivät