Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Sinä olet toimellinen poika, sen takaan", sanoi isä, hypäten poikaansa syliksi ja syleillen häntä, ja Lauri tuli nyt niin iloiseksi, ettei häntä oltu koskaan niin iloisena nähty. Kun Laurin vaimo kuuli isän ja pojan rikokselliset keskustelut, vapisi hän niinkuin haavan lehti. Kun he olivat keskustelunsa lopettaneet, purskahti hän katkeraan itkuun.
Ukko Lauri tunsi itsessään sellaista kunnioitusta, joka köyhällä kansalla on rahan ja rikkauden suhteen, hän kohotti lakkiansa ja tervehti hyvin kohteliaasti vastaan; ainoastaan Laurin vaimo näytti vähemmän ujostelevan rikkaan Kjellin poikaa, ja tämä tuli siitä, että hän ei mielellään nähnyt hänen niin usein käyvän torpassa, sillä hänestä oli mahdotonta, että Yrjöllä olisi ollut täydellä todella jotakin tekemistä Annan kanssa.
Näin muuttui Laurin levottomuus rauhaksi ja suruttomuudeksi, ja hän ajatteli tulevaisuutta isän hellin ajatuksin. Mutta onnettomuuden musta lintu oli kuitenkin pesinyt Uotilaan, vaikk'ei sitä ihmisten silmät vielä huomanneet.
Tuskin oli tytön valvova korva huomannut tämän astunnan, ennen kun matala ovi aukeni ja ihan oikein Yrjö astui kumartuen sisään, sillä ovi oli niin matala. "Hyvää iltaa hyvää iltaa, isä Lauri ja te, Laurin vaimo," virkkoi Yrjö lempeästi, "ja sinä, Anna, joka istut siinä niin ihanana ja hienona.
Kun he tulivat alas, kuului sieltä väittelevää puhetta, rovastin ja Laurin äänet. Minusta se on synti, sanoi Lauri. Ja mikä siinä on syntiä, jos saan luvan kysyä?
»Sinä et ollut kuulemassa Laurin runoja?» kysyi Elli, kun he Esterin kanssa olivat päässeet kahden kesken. Esteri katsoi Elliä silmiin vastaamatta. Hän odotti että Elli kysyy: »Rakastatko sinä Lauria?» Ja hänen mielensä teki langeta Ellin eteen polvilleen. »Esteri, miten kaunis sinä olet!» huudahti Elli. »Sinun katseesi! Sinun katseesi!»
Silloin tuli eräänä päivänä nuorukainen taloon, joka toi terveisiä Laurin sisarelta, joka hiljan oli kuollut, ja joka oli elänyt viimeiset päivänsä köyhyydessä. Laurille tämä sanoma ei ollut oikein mieleen.
Oli ollut kevytmielistä Laurin tanssittaa Naimia tässä kirkon edessä ja keikauttaa hänet ylös rappusille. Ja kuinka oli Robert voinut sanoa, ettei puhuminen siitä, ettei pitäisi juoda ja tapella, olisi meidän asia, vaan Helanderin!
Naimi tarttui Anteroa molempiin käsiin, kävi siitä taas Laurin kimppuun, repäisi auki hänen vyönsä, heitti sen menemään, sysäsi hänet istumaan ja riipaisi päällyskengät hänen jalastaan, niin että saappaat seurasivat mukana, ja kuiskasi kiihkeästi hänen korvaansa: Minä tahdon vain heti sanoa, heti kohta, että se, minkä teitte, oli oikein tehty, ja minä olisin tehnyt samoin.
Kukaan kuolevainen ei voi kertoa sitä viheliäisyyttä, surkeutta ja jumalattomuutta, minkä tuo Kanniaisen Laurin liian hellitelty ja varomaton lasten kasvatus ja heidän rikoksiensa hyväksyminen paikkakuntaan toi. Hänen poikansa, Vanhavirka, oli nyt jo saanut selkäänsä ja parast'aikaa oli hän Viaporissa kärsimässä kymmenvuotista rangaistustansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät