Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kun poika alkoi uudestaan hommata hevosta kuntoon, Leena kuin tulkiten selitti hänelle: »Laura tarkotti äsken, että hän sinusta tykkää.» »Kyllähän minä sen ymmärsin», sanoi hevosmies. »Mutta Laura ei ymmärtänyt minua, kun minä koetin toimittaa, että jos hän pitää minua kaulasta, niin kärryt keikkaa. Mutta nyt minä asetan, ettei keikkaa.»
Hyvä Jumala! huudahti Therese, Ellin neitosista vanhempi, kylläpä meidän tulee ikävä sinun poissaollessasi!... Mutta sinun täytyy lähettää meille kirje joka postissa, kuuletko, kiltti Julia! Julialle tulee kovin hauska, virkkoi nuorempi tytär, jonka nimi oli Laura; et voi kuvitellakaan, kuinka Gunilholmassa on kaunista, ja miten kreivin perhe on kohteliasta kaikille.
Ehkä tahtoisit tulla tuonne toisten tyttöjen luokse, Kerttu? HOMSANTUU. En. JOHANNA. Minä takaan, että he kohtelevat sinua hyvin, jos vain sinä puolestasi olet heille ystävällinen. HOMSANTUU. Ennen minä kuusia kumarran, kuin kumarran kunnottomia; ennen leppiä lepytän, kuin lepytän lempoloita. LAURA. Tuo hävytön! KATRI. Kuinka hän uskaltaakin!
No, annahan kuulla. TOPPO. Mitäs siinä muuta, kun vetää tyttöjä hiukan nenästä. Ja se on helposti tehty, sillä maailman menosta ne poloiset eivät tiedä, ei paljon mitään. JOHANNA. Mutta muistakaa minun sanoneeni: Homsantuusta tulee vielä ihminen, jahka aikaa kuluu. LAURA. Tuosta hurjasta? Ei ikinä. Semmoinen se on kapine. Jota ei saa työhön talttumaan, ei vaikka ihmeitä tekisi.
Eikä Leena hirvinnyt mennä katsomaan eikä kuulustelemaan. Aamiaispöytää kattaissaan hän vihdoin sai kuulla rouvalta, että Laura vielä nukkuu. »Nukkuu!» Ihmeellistä se oli rouvastakin. »Nukkuu?» »Voiko Leena pahoin?» kysyi rouva. »Leena on aivan kalpea ja kuin pyörtyvä», hätäili rouva. Ei Leena pyörtynyt eikä häntä pyörryttänytkään.
Kun joukkue saapui ovelle, niin Leena kysyi ihmetellen: »Mistä Laura sitä tuo?» »Täti antoi.» »Mikä täti?» »No, se kiltti täti.» Leena hyvin ymmärsi, että asia oli väärällä tolalla, mutta tiesi myöskin, ettei tässä suhteessa ollut hänen yrittääkään selittelyihin. Se piti jättää lehtorin ja rouvan tuloon. »Tyttökö se on vai poika?»
»En ymmärrä», vastasi rouva ja jonkun ajan kuluttua lähti katsomaan, nukkuuko Laura. Laura oli valveilla.
»Hyvä Jumala sentään!» sanoi neiti Smarin, jonka sydäntä alkoi sääli ahdistaa, ja hän selitti Esterille miten hyvillä päivillä Laura Sorvo oli ollut kapteeni Hanellin kasvattityttärenä. »Sellaisilla päivillä», sanoi Miina, »ettei muuta kuin painaa nastaa, niin oli puolessa tunnissa kaikki valmiina, vaikka olisi halunnut lähteä Jerusalemiin!»
JANNE. Totta kaiketi. Niin, eukko on noin vähän tuima ja miehekäs luonteeltaan, ja kun hän suuttuu, niin hän ei paljon sanojansa punnitse. Mutta hänellä on terävä pää ja sydän puhdasta kultaa, sen tiedän parhaiten minä. LAURA. No, Herra Jumala, kuka sitä kieltää? Tarkoitinhan vain hänen kummallista käytöstänsä.
Ennen oli hän katsonut naiseen kuin "katti kuninkaan silmiin uunin päältä;" nyt hän on ollut heidän parissansa ja rakastunut. Laura ja Aina olivat kaksosia; yhdessä olivat syntyneet ja yhdessä aina eläneet; toista ei nähty siellä, missä ei toistakaan ollut. Mutta niin erillaisia luonteiltaan! Laura oli tyyni, arvokas, ylevä kuni kuningatar.
Päivän Sana
Muut Etsivät