Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Päinvastoin. Hän ymmärsi niin hyvin nyt. Laura Sorvo oli tahtonut tehdä jonkun onnelliseksi niin hänkin tahtoi. Esteri astui saliin. Täti Smarin heti huudahti hänelle. »Mutta kuule, Esteri! Herra Rautiainen ja minä olemme vanhoja tuttuja siltä ajalta, kun hän oli koulussa. Hän kävi usein minun poikaini luona.»
Ja lisäksi ostettiin vielä suuri leikkihevonen kärryineen, joihin Laura mahtui istumaan, kun Lauran mieluisimpia leikkejä oli ollut Kirstin ja Veli Erkin ajeluttamassa käyttäminen pienellä leikkihevosella. Merkillistä! Laura riemastui näistä tavaroista, mutta ei hän Veli Erkiksi pukeutunut, ei yrittänytkään.
»Onko sinun paha olla?» kysyi hän kuin säikähtyneenä. »On.» »Minkä vuoksi sinun on paha olla?» Laura mietti etsien sanoja saadakseen sanotuksi sen, mitä hän tarkotti. Hän tapaili ja tapaili, vaan ei saanut mieleistään muotoa sanottavalleen ja lopuksi hänen täytyi tyytyä vastaukseen: »Sen vuoksi minulla on paha olla, kun minulla ei ole niin hauska kuin Kirstillä.»
Ja jos siis tänään olen käyttäytynyt vielä pöllömäisemmin kuin olisi tarvinnutkaan, niin tiedätte, että se kuului asiaan ja on se senvuoksi anteeksi annettava. LAURA. Anteeksi! Kun olet tehnyt meidät naurun alaisiksi kaikkien silmissä ja loukannut vieraitamme, etteivät he koskaan enää tohdi meille tulla. ANNA. Niin, kyllä uskon, etteivät niin pian tule takaisin, kyllä sen uskon.
LAURA. Oh, minä pyydän kun kerran halvalla talollani on tämmöinen suuri kunnia NEITI VANKKANEN. Ei, ei, kasööri ei saa tehdä vääryyttä; nyt on minun vuoroni. TOISET TYT
Oletko kadottanut järkesi? Mistä minä otan rahaa tuommoiseen näinä aikoina? LAURA. Eihän sitä tarvitsekaan. Onhan meillä vuosirätingit sekä kondiittorissa että viinipuodissa, ja sitä paitsi, kun emme anna illallistakaan, niin JANNE. Mutta nuo rätingit ovat kerran maksettavat ja silloin
Ja mitä useammin hän heidän parissansa oleskeli, sitä enemmin hänen täytyi luopua entisistä ajatuksistansa. Laura oli hänelle elävä todistus naisen älystä, järjen jäntevyydestä, joka ei myönnä sitä, että naisen tulee olla miehen orja, miehen mielivallan alainen.
Laura ei ollut nukeista välittänyt lainkaan. Mutta kerran ollessaan äitinsä kanssa kaupungilla kävelyllä hän yhtäkkiä pysähtyi myymälän ikkunan ääreen, jossa oli nukkeja, osotti niistä muuatta ja äitinsä hämmästykseksi sanoi: »Osta, äiti, tuo minulle.» Se oli kyllä sievä nukke, jonka saattoi asettaa istumaan tahi seisomaan, kädet erilaisissa asennoissa.
LAURA. No, hyvänen aika! Kaksi nuorta tervettä ihmistä ja yksi ainoa lapsi. Totta nyt tuolle jaksaisi hankkia vaikka mitä. Eikä ne semmoiset mallashauteet sitä paitsi koko maailmaa maksa. Mutta sinä olet vain niin tarkka, Johanna, siinä koko asia. LIISA. Olihan sinulla omia rahoja pankissa, osta niillä. KATRI. Niin, tosiaankin.
«Vanhako?!» kysyi laamanni. «Hän on luullakseni hiukkasen viidennelläkymmenellä. Niin kauhean vanhaksi et siis toki saa häntä, Eevaseni. Mutta tosi kyllä, hän on aina ollut vanhannäköinen.» «Arvatkaa paremmin!» kehoitti äiti. «Minä tiedän sen, minä tiedän!» huudahti Petrea punastuen. »Se on Laura, Evelina-tädin Laura!»
Päivän Sana
Muut Etsivät