Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Renki Kalle, joka oli pellolla kyntämässä, hevosta leväyttäessään vihelsi kuin huilua soittaen, surullista säveltä laululle: Voi äiti parka ja raukka, Kun minut synnytit Sillä sävelellä oli Kalle saanut Esterin itkemään milloin hyvänsä. Ja nyt kaukaisuuteen katoavat sävelet ahdistivat sydäntä, ettei tahtonut saada henkeä vedetyksi.
Giles auttakoon! ja aika pönäkkä tyttönen vielä päälliseksi. Pysykää paikoillanne vaan, mun iloiset poikani; en minä koskaan ole tullut esteeksi laululle. Pyhä messu! kaunis äänipä sillä onkin. Laulapas se laulu vielä kerta, sydänkäpyseni!"
"Yhtä olisin tahtonut kuulla vielä mieluummin kuin riemulauluasi", sanoi Teja hiljaa Adalgotille. "Mitä, opettajani?" "Prefektin kuolinhuutoa. Valitettavasti lähetit hänet Manalaan vain laulussa." Goottisoturit huusivat Adalgotin luokseen ja pidättivät häntä kauan, sillä Totilan taistelutoverit osasivat antaa arvon tälle laululle.
Veisti vanha Väinämöinen, Lau'isti suvannon sulho Hau'inluusta soittoneuvon, Kalanluusta kanteloisen Itselle ajankuluksi, Kansallensa koetteheksi. Kun oli soitto suorittuna, Valmihina vaskikieli, Käski nuoret, käski vanhat, Käski keskinkertaisetki Soittamahan soitintansa, Tuota ruotaista romua. Soitti siinä nuoret, vanhat, Soitti pii'at, soitti poi'at, Vaan ei soitto sointununna, Laulu laululle tehonnut: Kielet kierohon kävivät, Jouhet parkuivat pahasti,
"Se olisi hyvä loppu 'Baltin sadulle' tai 'Maanpakolaisen laululle'. Mitä tuumit? 'Maanpakoon ajetun herttuapojan laulu. Ei sekään kuulu hullummalta." "Sinun suustasi pulpunneina kaikki laulut kaikuvat ihanilta." "Mutta minä tahtoisin nyt kuulla vielä sen laulun alun, jonka sinä itse laadit herättyäsi unestasi." "Niin, kuolinlaulua en itse laatinut, sen kuulin unessa.
Ylioppilaat lauloivat ja milloin eivät ylioppilaat laula riemujaan ja ihastustaan! Taidokkaasti harjoitettua ei heidän laulunsa tosin ollut eikä kyennyt vetämään vertoja nykyajan neliääniselle laululle, mutta voimakas ja uskollinen henki kaikui kuitenkin näistä sävelistä.
Mun huokauksein nukuta helmaan yön; Kuin huokaus kerran mä nukun myös." Hän päätti. Vuoret, laaksot ja lainehet Jäähyvästinsä laululle kaikui, Ja Kronan virran kosket ne yksinään Nyt kaukana hiljaa kohisi vaan.
Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Hiietki hikoelevat, Jumalatki lämpiävät, Tämän lapsen laulaessa, Kurjan kukkuellessani. Kut' en kuulle laulajaksi, Enkä tienne tietäjäksi, Sen minä siaksi laulan, Muutan mullan tuhnijaksi. Mitä sä sanelet raukka, Kuta untelo utelet!
Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Laulan lammit lattialta, Sorsat soille, telkät teille, Joutsenet jokien suille, Allit aian seipähille. Kun ma laululle las'eme, Virrentyölle työnteleme, Kivet laikkui lainehilla, Someret vesillä souti, Paaet paukkui kankahilla, Kalliot kaheksi lenti.
Ihmiset nauroivat laululle ja arvelivat, ett'ei sitä kukaan muu ollut keksinyt, kuin Björn Haugstad. Selvää oli, ett'ei kukaan uskonut laulussa mitään perää olevan. Alfhild olisi tahtonut vajota maan alle häpeästä. Mitä, jos joku tiesi! taikka vaan epäilikään! Hän koetti nauraa laululle niinkuin muutkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät