Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
Ha ha ha vaan enkö sitä jo sanonut?" Ja akka nauroi niin että vapisi ja taputti Marit'ia olkapäälle. Sitten rupesi hän laulamaan: "Ja mies tuo vaan lensi ilman muuta Ja neitoselle hän tuppas' suuta, Hän tuppasi kerran, tuppas' kaks, Ei neitonen tullut pahemmaks".
Heille oli olemassa yksin Kristus, joka täytti maan, meren, taivaan ja maailman. Puoliyö oli jo kulunut, sillä taloissa, joita oli siellä täällä Via Nomentanan varrella, rupesivat kukot laulamaan.
Mikä on mistäkin syystä jäänyt, mutta tämä jäi siksi, kun sitä kerran rupesin Liisalle laulamaan.
Hilpeää merimieslaulua alettiin laulamaan ja sen ääni, joka kuului aina rannalle saakka, ilmoitti että ylpeä ja iloinen venemäki lähestyi kotia. Pitkäsarvista karjaa ajettiin veteen juomaan; rajusti kirkuvia aaseja hyppeli siellä täällä; vuohia, lampaita ja koiria vilisi kaikkialla kylän torilla, ja rantaa lähestyessä huomattiin tuttuja kasvoja.
Enkä päässyt montakaan askelta eteenpäin, kun jo eräs uusi kukka, raskas ja keltainen kuin keisarinkruunu, loihe laulamaan: »Tunnen teidät, te yli-ihmiset! Sillä minäkin olen tahtonut olla teidän kaltaisenne. En tiedä, kuinka lienen siinä onnistunut. Mutta tunnen monta, jotka ovat tulleet sitä tietä epäihmisiksi. Maailmanjärjestys oli väärä mielestäni.
Kun yksin laulelen, Näin aina aattelen: Ah jos kultani Yhtyis kanssani Laulamaan! Kun huulein kosketan Taas maljan laitahan, Soisin silloinkin Huulet huulihin Yhtyvän. Ja illan tultua En muuta toivota, Kuin: jos nukkuvan Immen helmahan Nukkuisin.
Puutarhassa omenapuun alla istui, kädet sylissä, Liisa, Ojamyllärin emäntä, ja hänen silmiinsä kuvautuivat viimeksi kuluneet elämän vuodet, erittäinkin nykyiset, jotka olivat tuoneet niin paljon tuskaa ja vaivaa, ristiä ja kyyneleitä. Tuomen latvassa raksutteli kaksi rastasta ja avaruudessa nousi leivonen taivaan puoleen, Luojalle ehtookiitosta laulamaan.
Aino totteli, otti Orfeus-nuotit hyllyltä ja rupesi laulamaan niistä. Hän lauloi ensin venyttämällä, niinkuin oli kuullut teaaterissa laulettavan; mutta jo ensimmäisen värsyn laulettuaan heitti hän vihon lattialle. "Ei, isä, minä en nyt voi tätä laulaa, jonkun toisen kerran laulan sen sinulle, mutta nyt en voi."
Vaan koska Henrik ei näyttänyt tulevan sen hupaisemmaksi, laski Ellen kätensä polvilleen ja rupesi laulamaan laulua, jonka oli kuullut väen tuvassa ja monta asiaa lensi sill'aikaa hänen päänsä läpi. Kun palasi karua ja pimeni yö Mä itkien odotin siellä, Ja kun oli loppunut päivän työ Mä vuoteella valitin vielä. Hän vastaan tuli, hän katsonut ei, Loi syrjähän silmänsä; tiennyt En oisi mä kaikki!
"Toisia ne panee nauramaan toisia laulamaan, toisia itkemään, toisia raivoamaan. Toisiin ne vaikuttaa, kuten lääkärit sanovat, 'epileptillisesti; niiden nauttija kaatuu nokallensa, ja silloin sanoo ohikulkeva hänestä: 'tuo etsii kaivon sijoja. Toisiin ne taas vaikuttaa 'kataleptillisesti; hän kaatuu seljällensä, ja silloin sanoo ohikulkeva: 'tuo tutkii taivaan tähtiä."
Päivän Sana
Muut Etsivät