Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Mut ulkona kurjan silmä nyt äkkiä leimahtaa, niin hurjan säihkyvä katse yön selkään tuikahtaa: "Oi lapseni! kuolema meille on onneen suorin tie, ja tuskinpa helvetissä olo karvaampi, synkempi lie!
Liikutettuna, kyynelöiden lupasi Frans sen, ja tuo lupaus näkyi rauhoittavan kuolevaista, sillä pikainen ilonväre kirkasti hetkeksi hänen kasvonsa. "Nyt kuolen rauhassa" sanoi hän. "Oi, armaat lapseni, älkäät unohtako, että kaikki, mitä olen kärsinyt, olen teidän tähtenne kärsinyt, ja pysykää eroittamattomina elämässä, niinkuin olette eroittamattomina pysyneet rakkaudessani".
Ja sitäpaitsi te olette äiti. Niin, lapseni, pikku tyttäreni! valitti mustalaisnainen. Mitä tulee hänestä ... ja minusta?... Hän oli kuitenkin meidän molempain tuki. Te olette nuori, terve ja voimakas, virkkoi poliisimestari; teidän tulee rehellisesti ja kunniallisesti pitää huolta itsestänne ja lapsestanne ... rehellisesti ja kunniallisesti, ymmärrättekö?
Hän kietoi voimakkaat pyöreät käsivartensa lapsen ympäri ja syleili ja suuteli sitä niin varmasti ja taitavasti, kuin olisi itse ollut äiti. Jos tuo olisi vaimoni ja tuo lapseni, ajatteli Antti, niin kuinka sanomattoman onnellinen voisin olla! Ja hän päätti lukea, tehdä työtä ja pian suorittaa tutkintonsa saadakseen sanoa häntä »vaimokseen» muutamain vuosien perästä.
Ainoa ihminen, joka pysyi kylmäkiskoisena kaikelle tälle, oli sankari itse. Hänen silmänsä yhä vaan tuijottivat Freiburg'iin vievää tietä kohden, hän antoi vaan kuulua tämän ainoan huudon: "Voi lapseni! tyttäreni!"
Eikö tosiaankin luulisi, kuullessaan hänen puhuvan, että hän on aina oikeassa? huudahti Kron, nojautuen vaimonsa puoleen. Olen iloinen saadessani näyttää teille lapseni, virkkoi rouva Kron.
Kapteeni hypähti ylös levittäen käsivartensa: Rakas lapseni! Attila kiersi käsivartensa isän kaulan ympäri: Isäni! Teitä olen ikävöinnyt, vaikka, niin vähän aavistin ensimmäisessä kohtauksessamme, en kuitenkaan enään voinut unhottaa teitä.
»Rohtoja annatte, niinkuin sanoin, tänä päivänä kahdesti ja aamulla taas kerran. Hyvästi!» Hän kumarsi, painoi hatun päähänsä ja läksi. »Onko pappa kovasti kipeä?» Hanna kuiskaamalla kysyi. »Kyllä hän on, mutta ehkä se menee pian ohitse. Muistakaa vaan olla hiljaa. Varoita, lapseni, Jussiakin.» Niin hiljaa, niin hiljaa.
SAARA. No mitä sinä töllötät? Etkö voi avata suutasi! SELMA. Rakas isä, sano, eihän tuo sinun tahtosi ole. Muistatko vielä sen yön, jona äitini minut siunasi vuoteellaan ja sanoi sitten: »Niilo, sinä olet ollut hyvä aviomies ja kristillinen isä, sinun haltuusi jätän minä lapseni; minä luotan sinuun! Puhdas on hänen sielunsa, säilytä hyvin aarrettasi?» XI:s KOHTAUS. Te kutsuitte minua.
"Katsokaat, lapseni," sanoi Katariina rouva, "näin vähäarvoinen ja halpa on asunto, jossa minun ja teidän nyt pitää viihtymän.
Päivän Sana
Muut Etsivät