Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Mutt' yhtä hyvin vedetään tämä "vinous" useinkin lappalaisen syntiluetteloon, yhteen juoppouden, jota hän viiskymmentä vuotta sitten itse pohjoismatkaajien kanssa harjoitti, ja viattoman itseviisauden kanssa, jonka aina joka suuremmassa tai vähemmässä määrässä kasvattaa vapaa luontonelämä, ja josta kokonaan tai puoleksi sivistymättömät kansat elävät.
En ole runon sukua, Enkä laulajan lajia, En ole tietäjän tekemä, Enkä lapsi Lappalaisen; Vaan kuitenki, kaikitenki, Jos lähenki laulamahan, Hyvän toiseni keralla, Parempaisen kumpalini. Laulaisinki, taitaisinki, Vaan en tunne eellä käyä, Ennen käymätön e'ellä, Ennen maan matelematon; Sinä synnyit yötä ennen, Minä päiveä jälestä, Sinä kengässä kepasit, Minä virsussa vitelin.
Sen siasta panemma tähän näytteeksi eräitä muukalaiskansain lauluja, joille kuitenki sitä ennen olemma kokeneet suomalaisen puvun antaa. Seuraavalla tavalla sanotaan Lappalaisen matkalla armahansa luoksi laulaneen . Paista päivä, armas päivä, Paista päälle Orra lammin, Että kultani näkisin Orra lammin laitehella.
Lappalaisen kiuas oli tosin tuossa kukistettuna, vaan siitä ei munkki osannut aavistaa, että hänen edelläkävijänsä oli tuo pieniläntä, tihrusilmäinen poron-kesyttäjä, jonka asutus ei ole voinut jättää muuta pysyvää jälkeä, kuin tuommoisia kokoonkukistettuja kivikasoja.
Hän arvas ymmärtävänsä lappalaisten miel'kuvatin, niin että jokaisella purolla, kullain kukkasella, jok' ainoalla heinän korrella, niin, jopa sillä pulkallakin, missä hän istui, oli oma, kuolematon sielunsa; sillä kaikk' yht'äkkiä muuttui hänen ympärillään eläväksi. Lappalaisen mielessä kiehuu koko avaruudessa, auringossa, kuussa ja tähdissä legiooneja sieluja.
Jumalan armon aurinko paistaa nyt Sampo Lappalaisen yli, eikä hän enää kuulu sinun, vaan Jumalan valtakuntaan!" Silloin suuttui vuoren haltia niin julmasti, jotta tuossa paikassa pakahtui hirmuiseksi pyry-ilmaksi, ja alkoi sataa lunta niin tiheään, että lumi melkein peitti koko pappilan, ja kaikki luulivat kinoksihin kuolevansa.
Silloin kuului miesten tuleen tuijottaessa vuorelta liekkien yli huuto kuin huuhkajan suusta sitä seurasi ääni kuin ulvovan suden ja yht'äkkiä nauroi harakka. Säpsähtäen vetäytyivät miehet tulen piiristä ulomma ja näkivät vuoren laella suuret poronsarvet ja niiden edessä lappalaisen miehen täydessä tulen valossa.
ILPO Siin' on mies! PANU Täss' on mies, jonka tekoja vielä taruissa mainitaan ja lauluissa lauletaan! Reidan lappalaisen kukistin ja kaikki tietonsa anastin. ILPO Onko ne jo sinulla? Saitko ne? Milloin sait? KARI Tyttärellänsä iki-onnet heimolleni ostin! MIEHET Hih Panulle! PANU Kirkon kirosin, panin papin pataluhaksi!
Nuotion paikkaa etsiessään oli hän kuulevinaan koiran ulvahduksen jostakin edestään. Koko matkan olivat Hallin jälet seuranneet lappalaisen latua, eikä se ollut vielä tullut takaisin. Nyt se siellä ulvahti jossakin. Oli ehkä saavuttanut ajettavan. Mutta kun ei sen enempää haukkua kuulunut, alkoi Saraa arveluttaa. Tappelua se ei ole tehnyt, sillä silloin olisi syntynyt isompi rähinä.
Yleensä olen havainnut että saattaa helposti eroittaa onko sekoitus tapahtunut heikon lappalaisen, tahi voimakkaan, uhkarohkean suomalaisen, kainulaisen, kanssa. Eroitus luonteessa on aivan yhtä huomattava kuin ero duuri- ja molliäänenlajien välillä samassa soittokappaleessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät