Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Viimein sai käsiinsä muutaman pään, joka lähti juoksemaan ja juossut olisi ehkä pitemmältikin, vaan kun alkoi kiireesti pyörittää rukkia, niin se teki tepposensa: viskasi nuoran pyörältään ja silloin lanka poikki, että pirskahti. Elsaa suututti, kävi niin vihaksi, että teki mieli sanoa: seekatti se!
Sillä välskärin kertomus kesti, niinkuin kestää lasten ilo tai suru, yhden illan käyden lyhyeksi niille, jotka sitä kuuntelivat ystävinä, pitkäksi ehkä muille. Mutta ei koskaan katkennut tarinan lanka keskeltä kahtia, etteivät nuoret ja vanhat olisi ajatelleet: pian saamme kuulla lisää. Se täytyi välskärin aina luvata.
Ja siksi Heikiltä aina hänen seurassaan aivan kuin katkesi kesken elokas ajatuksen lanka. Korkeista aatteiden ilmakerroksista hän putosi keskelle käytännöllisen järjen selviä, mutta monimutkaisia polkuja. Hän oli aivan vieras täällä. Ei voinut sanoa sitä eikä tätä. Ei tiennyt mitään. Jokainen poikanulikka olisi voinut nolata hänet ja solmia hänen omiin sanoihinsa.
Onko niin hyvää kuin siirappi? halusi Otto tietää. Toinen vahvisti: On se... Ja on vielä parempaakin... Isä sanoi, jotta kun vallesmanni vain puhui siihen lankaan, niin se sanoi vallesmannille, jotta sinulle lähetetään kaupungista hatun vuoria. Sekö lanka se lähetti? oli Otto jo ymmällä. Se... Ei siinä ihmistä tarvitsekaan: siinä telehvoonissa tulee ilman ihmistä mitä vain pyytää.
Ei nyt ole enää mitään. Ihan vaan tavallinen. Tuolla tulee Römperi. Ja onpas, näet, sukka mukana. Saas kuulla! Hän asettui oven eteen. Malttoi tuskin odottaa, että Römperi pääsi sisään. Nooh! Mitä hän sanoi? Tuossa lanka, ei sitä markalla annettu sen enempää. Yhteen pariin riittää. Mutta mitä sanoi rouva, kun kuuli minun olevan täällä? Ei tuo paljon mitään. Tämän antoi malliksi.
Hän lupasi sillä hän luuli silloin jo makaavansa rauhassa turpeen alla. »Elämäni lanka katkeaa», ajatteli hän, »kun viimeinen toivon kipinä Niilostani sammuu». Mutta Yrjö riemuitsi sydämmessään, sillä hän varmasti uskoi, ett'ei Niilo enään elossa ollut. Talvi meni ja kevät tuli. Aurinko paistoi yhtä kirkkaasti kuin ennen, metsä viheriöitsi ja linnut lauloivat, mutta Niilo ei takaisin tullut.
"Kovuutta on Simo saanut kokea maailman hartioilla," puheli isäntä, "mutta voimia on lainattu ylhäältä samalla mitalla, niin ettei hän ole sortunut. Korkeimman sormi on käynyt lankana hänen elämänsä lävitse. Jokaisen ihmisen elämässä löytyy lanka, semmoinen ohjaava käsi... Sen turvissa ei huku.
Miksi huudat, Wäinämöinen, venhettä sä multa? Ei oo vielä katkennunna elon lanka sulta. Ei se ihmishenki täällä tunne ilomieltä, Joka kuolon kutsumatta tulee tänne sieltä. Wäinämöinen. Tietoja mä etsinyt oon elävitten mailla, Monta niitä saanut oon, mut monta viel' oon vailla. Tiedot kaikkein syvimmät ne kuolo meiltä salaa, Siksi sinne kuolon maille mieleni nyt halaa. Tuonetar.
Lunkentus purjehti Espanjaan, mutta Valtteri seisoi rannalla lanka kädessä ja varoi antamasta Espanjan olla liian etäällä Kuuselan maantieteessä. Nyt tuntui tuulen puuska. Juuri kuin oli hauskimmallaan, pääsi havaslanka Valtterin kädestä ja hyvästi Lunkentus! Se purjehti nyt omin päin aavalle järvelle. Valtteri juoksi veneen luo, mutta vene oli niin iso ja raskas, ett'ei hän sitä vesille saanut.
Muuta ei äiti sanonut, mutta Pekka pillahti yhä katkerampaan itkuun ja itki nyt sitä, mitä äiti oli sanonut. Itki koko illan ja itki vielä yölläkin maatessaan vuoteellaan seinäänpäin kääntyneenä. Niinpiankun hän vaan muisti jäniksen ja sen verisen jalan ja miten se oli häntä surullisesti katsellut, alkoivat kyyneleet aina vuotaa. "Entäs jos olisit sinä jäniksen sijassa ja lanka luutasi kalvaisi."
Päivän Sana
Muut Etsivät