Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Tartarin on hän suorastansa verrattava Cervantesin ikuiseen Don Quichotte-luomaan; Ranskan kirjallisuudessa ei sille löydä paljo muita vastikkeita kuin Rabelaisin Gargantua.
Minä tulin katsomaan, eikö Antero ole tullut tännepäin koska en häntä löydä mistään, ja Alli läksi minun kanssani rukoilemaan vapautta vangituille sukulaisilleen. Mutta nyt ne pedot ovat saaneet päähänsä, että me olemme kavaltajia ja vakoojia, eivätkä sentähden päästä meitä täältä pois.»
Juteinin kirjoista, että Juteini on usein virsissään sattunut kuvaamaan totuuden oikeassa muodossaan: mutta sen sijaan niistä ei löydä sitä palavaa rakkautta Vapahtajaan ja luottamusta hänen ansioonsa, joka käy ikäänkuin punaisena lankana kaikkien kristillisten virsien läpi.
Miten lempemme on käyvä vielä, Kuinka kylmenee se talvitiellä, Untuu höyliin kohteluun ja paatuu, Viimein itsearvosteluun naatuu, Mitäs noille ajatustakaan! Eikö enää hurmaa hetken voita, Supistuiko piiri taivahalta, Kun ei löydä kahden nuoren rinta Elon helmeä, sen ihaninta, Eikä väijykkeille hymyy vaan!
Herra minun Jumalani, sanoi Wappu, kyynelsilmin: kun ajattelen, että olen tahtonut iäksi lopettaa tämän sydämen sykkimisen! Tuskallisena väänteli hän käsiään: Voi sinä hyvä Jooseppi jota ystävällisempi ja hellempi sinä olet minulle, sitä kauheammin katumus minua vaivaa. En löydä rauhaa maan päällä enkä taivaassa.
Pois luntustiki kettu, vaan ei lainkaan kiiruusti, ja vähä Juoseppi sanoi itseksensä: "Ah, äidenisä, se on oikein, kuin olette sanoneet, nyt olen minäkin sen nähnyt. 'Mikki lahaa häntää perässänsä pitkin maata, ja niin lakaisee hän kiini jälkensä, jotta ei kukaan löydä niitä. Mikki on sentään hyvin viisas!"
Kenties, jos kansalla olit saksalainen Uusi Testamentti, he eivät ostaisi aneita; sillä minä en löydä missään evankeliumissa eikä epistolassa sanaakaan anteeksi-antamusten ostoista; ja mikä vielä kummallisempi on, ei sanaakaan Pyhän Neitsyen palvelemisesta eikä nais- ja miesluostareista.
Oma suu lähimpänä kontin suuta. Mutta sinä olit toisenlainen, puheli Eero taas itsekseen lepertelevästi kuin lapselle. Miksi, miksi sinä jätit minut? Ja miksi et tule, vaikka olen sinua hakenut niin paljo kuin olen voinut huomiota herättämättä. Mutta minä en löydä sinua. Etkä sinä itsestäsi tule, et muuta kuin unessa.
Miks, ah miksi? Tuskin sa muistat enää mua, tuskin ma ymmärrän enää sua. Sanat on saanehet toisen mielen, sydän on oppinut oudon kielen. Kauan vierailla ovilla ollen olemme tullehet turmiollen. Sulta mennyt on mieles herkkä, multa kuihtunut kevään kerkkä. Leiki et enää, et enää läiky, mulle ei taivahankaaret väiky. Etsimme toisesta itseämme, entistä, kaunista elämätämme. Et sinä löydä enkä minä.
Ihmetellen katseli Miihkali tyttöä ja sanoi: »Te olette onnellinen tuossa onnessa, jonka onnettomuus tuottaa. Ehkäpä se onkin onni.» Mutta Alli ei kuunnellut hänen sanojansa, vaan seurasi omia ajatuksiaan ja puhui: »Te ette ulotu sankarin urhotöihin, mutta minun sieluni ei löydä minkäänlaista rauhaa jokapäiväisistä rauhallisista töistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät