Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Kaikki nuo tuskaloisen raskaat, öiset huurut olivat jo aikaa sitte haihtuneet päivän kirkkaiden säteiden edestä ja mitä ihanin päivä oli seurannut synkkää, turmiollista yötä. Niinkuin haihduttaakseen synkkämielisen miehen apeata mielialaa surisivat lukemattomat paarmat, hyönteiset ja itikat pihamaalla, ja tuhlaamalla valoi aurinko ilmaan valoa ja lämpöä, kuni kirkkaimpana kesäpäivänä.
En apua saanut, en apua saanut, kun taistelin, eksyin ja epäilin, kun epäilin muita ja itseäni ja sylkytin sairasta sydäntäni, en apua saanut ja yksin ma kuljin ja kamppailin. En apua saanut, en apua saanut, en olisi paljoa pyytänyt, vain vähäsen lämpöä ympäriltä, vain hiukan hienoutta ystäviltä, kun oisin saanut, niin ehkä paljon ois paremmin nyt.
Elää ja haaveilla ja uskoa ja innostua täällä erämaassa ilman ymmärtävää ystävää ja lisäksi tuollaisen painon alla! Saada lämpöä ja voimaa ainoastaan oman sielunsa hankien alaisesta kydöstä! Kuinka syvällä mahtaakaan hengen tuli palaa tuommoisessa rinnassa? Ja minun henkeni liekki läähättelee sammuakseen kohta, kun pieninkin henkäys vastaani puhaltaa!
Nyt ajattelen minä, että niin kauan kuin lutherilaisuus hehkui ensimmäistä nuoruutensa lämpöä, valmiina sotimaan sekä uskon kilvellä että maallisella miekalla, niin kauan kuin sitä elävä henki elähytti, niin kauan tunsivat myöskin mieliin kätkeytyneet katoliset muistot ikäänkuin vaistomaisesti, että suuri hengellinen voima niitä tunki takaisinpäin; hiukan ne kyllä potkivat tutkainta vastaan, mutta aivan rajusti eivät ne sitä tehneet.
Sillä hän oli yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka ajattelevat enemmän toisia kuin itseään, ja hänen suurin ilonsa oli saada toisille valmistaa iloa ja nähdä kaikki tyytyväisinä. Hänen läsnäolonsa huokui lämpöä ja valoa seuraan, mihin hän vain tuli. »Isoäiti on täällä!» Siinä tunnuslause, joka ei koskaan jäänyt vaikutustaan tekemättä, sillä silloin sitä elämää ja riemua nuorten joukossa syntyi.
Oi, lämpöä hiukan se etsi vain, Se kulki ja eksyi toivottomiin Kun nyt olet lämmin armahain, Niin liekuta pääni uinuksiin. MUN RINNASSAIN SOI S
Poistu, paha henki! ärjäsi hän sille mielessään. Onni on rakkautta. Onni on lämpöä, ystävyyttä ja ymmärtämystä. Ja onni on ennen kaikkea työtä! Työtä aatteen, työtä ihanteen ja tulevien sukupolvien hyväksi. Johannes istui päättävästi kirjoituspöytänsä ääreen. Mutta heti Trudchenin mentyä tuli Topi Huotari. Johannes tunsi heti hänen korkean, kantavan bassoäänensä eteisestä.
Nyt hän sai ensikertaa avioliittonsa aikana oppia tuntemaan, mitä Gabriellen ylvästelevän pinnan alla piili, miten paljon hän kykeni antamaan, kun hän kokonaan antautui jollekin. Hän ei ollut koskaan, ei edes heidän lempensä ensi päivinä tuntenut niinkuin nyt, että hänen luonnossaan oli lämpöä.
Täällä on valoa, lämpöä, elämää, toivoa ja virkeyttä jokapaikassa nähtävänä. Kaikki olikin siellä hyvässä järjestyksessä ja mitä miellyttävin puhtaus vallitsi kaikkialla; ei tomun hiukkaa näkynyt missään.
"Huoneet ovat sopivat ja hyvät, vallan hyvät." Topiaan ääni oli varma ja hän avasi kakluuniluukut; heikkoa lämpöä tuntui tulevan pesästä. "Tämmöisiksi olen ajatellutkin..." "No, ei näissä kehua käy... Vajassa on pienennettyjä halkoja, ottakaa sieltä käsikaupalla vaan..." "Kiitoksia!... Tässä näkyy olevan yläkertaakin. Montako huonetta siellä on?" "Kaksi. Asuuko siellä nyt ketään?"
Päivän Sana
Muut Etsivät