Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Takassa paloi kourallinen katajanoksia, jotka rätisivät kovasti ja joista levisi pieniä keltaisia ja sinisiä liekkiä, jotka loistivat vaan vähän aikaa ja tuottivat hyvin vähän lämpöä mutta, oi Jumala ja isä, mimmoinen lämpö tulvasi häntä vastaan! Tulen valossa istui vanha nainen ja kehräsi.
Iltapuhteen pimeän avulla pääsivät vieraat kellottomalla hevosella kartanoon kenenkään huomaamatta; nyt astuivat he huoneesen. Kirkas valkea palaa lekotteli takassa pystyvalkeana, sillä Mari oli juuri padan kääntänyt pois tulelta ja ammentanut illalliskeiton kuppeihin. Pum, pum, pum, pani iloinen valkea, suurista kasahaloista tehdyssä torvessa, levittäen samassa valoa ja lämpöä ympärillensä.
Eihän kukaan muu nainen ollut herättänyt hänessä tuota vakavaa kunnioitusta, tuota tyyntä, voimakasta lämpöä. Tietysti se oli tuo ainainen, vanha ristiriita, joka taas oli vallannut hänet, tuo ristiriita, joka ei koskaan sallinut hänen täydellisesti antautua mihinkään, vaan paloitteli hänet pieniksi pirstaleiksi.
Hän on puhdas kuin pulmunen päivällään Ja tuntehen lämpöä täynnä Lie tuttukin sulle hän ennaltaan, Jok' on koulut ja kaikki jo käynnä. Mitä tässä mä sentähän kerronkaan, Tuhat vuottahan kertoa voisin. Sinä voitkin jo onnea toivottaa! Myös sulle mä semmoisen soisin. Et sinä siis se ollutkaan, Jot' äsken suutelin, Kun uinuin lehdon varjossa; Mä tyhjää tavoitin.
Koska näet huomattiin kaikkien kuolleiden ruumisten olevan vailla lämpöä ja siis myös liikettä, kuviteltiin sielun poistumisen lakkauttaneen lämmön ja liikkeen.
Kuinka minä unohtaisin ne illat, jolloin istuin lattialla ja pidin sinun jalkojasi sylissäni ja sain katsella sinua silmiin. Sinun jaloistasi tuli minuun lämpöä ja sinun vertasi virtasi minuun ... voi rakas Olavi, minä tunnen sen vielä nytkin ja värisen. Anna minulle anteeksi, Olavi, että minä olen tällainen!
Mutta kun hän loi katseen suurista, mustista ja ympyriäisistä silmistänsä, huomasi aiwan pian, että ukon sisällisessä ihmisessä löytyi wielä lämpöä ja tulta, waikka lumi oli jo kiireelle laskeunut. Hänen rypistyneissä hymykuopissaan asusti ainainen wiehkeä hymy ja tämä lisäsi sitä kunnioitusta, minkä jo ensi katsannossa häntä kohtaan tunsin.
Nyt ruumiillisen elämän tarkotus on hänelle paljastettu: hän tietää, että rakkaus on ainoa jumalallinen elämänlaki; mikään paha hänessä itsessään ei saa pysyä salassa hänen silmiltään, sen täytyy tulla päivänvaloon ja hänen täytyy se voittaa; vihalla ei ole sijaa hänen sydämessään, joka uhkuu lämpöä ja rakkautta kaikkia eläviä kohtaan.
Ja koska heidän sydämessään, heidän rakastavan mielensä vaikutuksesta, on paljon lämpöä ja verta, täytyy äkillisen vastenmielisyyden liikkeelle paneman vähäisenkin sapen määrän sydänveressä synnyttää suurta kiihotusta.
Ihmeellisesti nuo yhteen soveltuvat kirjaimet tulivatkin siihen: aivan kuin itsestään ... ikään kuin sitoen Sakriksen ja Nelman toisiinsa. Niin kuin jo uni ja ennustuskin olivat sitoneet. Kovin merkillistä ... ja uskottavaa! Lopulta lähti Sakris turvakodin luota tomuista ja lämpöä huuruavaa tietä pitkin. Sakris on varsin rehellinen kansanmies.
Päivän Sana
Muut Etsivät