Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Pois tulee tytölle lähtö, Erohetki ennättävi, Tästä kylmästä kylästä Katalasta Karjalasta; Ero on viinat keitettynä, Ero pantuna oluet, Kohta korjat käännettynä, Päin ulos, perin tupahan, Lappein ison latohon, Kalten karjohuonehesen. Suotta soimat nostettihin. Suotta soimat nostettihin, Kiusan kielet kannettihin, Mun päälle hyvän tapani, Päälle kuulun kunniani.
Läkkilään lähtö. Lähin lassa Läkkilähän, Päätäni panettamahan, Silkillä siottamahan; Läkin koirat haukkumahan, Minä aialle kavahin, Aita allani mureni; Minä lennin lepikköhön, Lepikkö mereksi muuttui; Minä korpehen ko'ime, Korpi hiekaksi helähti; Minä karsin kankahalle, Kangas muuttui kallioksi Kurki kallion raossa.
Näin, että kohta ei kiitetä, ja aloin katsella matkaa oveen päin, että jos tässä tulee sulhasella taulametsään lähtö. Pysyin kuitenkin asemallani ja tutkin, että minkä värin tuo nyt ottaa. Ukko alkoi hyvin karmakasti tuumailla: »Hupsuja niitä ei tarvitse kyntää eikä kylvää, niitä tulee itsestään.
Viime yönä minä ajoin vaimoni kanssa oriilla hurjaa vauhtia ja herätessäni ajattelin, että pian tässä tulee kotiin lähtö. Hänen tätä kertoessaan on joukkoomme liittynyt Kemppaisen Jaakko tuuheine ryssänpartoineen. Entäs minä, yhtyy hän juttuun, minä näin viime yönä meidän parisänkymme. Toisessa nukkui vaimoni, ja itse minä, juuri kun aamulla heräsin, olin laittautumassa toiseen. Mainiota! Hurraa!
Erohetki oli Eeville aivan toista kuin mitä hän oli kuvitellut. Hän oli usein edeltäkäsin ajatellut, miten onnellisena hän kerran Heikin rinnalla lähtisi omaa kotiansa kohden, mutta nyt, kun lähtö oli tullut, tuntui erohetken haikeus. Vanhemmat, koti ja ystävät, kaikki tuntuivat nyt entistä moninkerroin rakkaammilta, ja ero heistä oli raskas, hyvinkin raskas.
Kyllä kai saamme hänestä kuulla, eikä hän ole varatonkaan. Kyllä Vappu muisti asiansa, vaikka lähtö tapahtuikin kiireesti." "Kiitos, Grills, mieleni on hyvä, kun ei minulla ole ketään vihamiestä; nyt Pekka voi taas tulla Antin luo." Lähdettyään Antin luota Pekka suuntasi matkansa ystäviensä luo Viggeniin ja sieltä edelleen Vetalaisen taloon.
Mainittu kenraalin kirje pusersi lukemattomia katkeria kyyneleitä äiti-raukan silmistä, satoja kertoja hän sen luki taas uudestaan, sen ohessa tarkoin punniten, olivatko siinä mainitut syyt pojan matkaan tarpeeksi pontevat, vai eikö. Mutta kuinka hän luki ja lukikin ja kuinka tarkoin hän punnitsikin kenraalin esittämiä syitä, niin täytyi hänen myöntää, että ne kaikki olivat pontevia, että lähtö Ruotsin maalle oli pojan tulevaiselle onnelle hyödyllinen. Sitä siis ei voitu saada paremmaksi heidän täytyi erota toisistansa!
Olipa sitten kysymys mehiläisistä tai meistä itsestämme, niin sanomme sallimaksi kaikkea, mitä emme vielä ymmärrä. Mutta nykyään mehiläispesä on paljastanut meille kaksi tai kolme tähdellistä salaisuuttaan, ja on käynyt ilmi, ettei tämä lähtö ole vaistomainen eikä välttämätön.
Suostuttiin, että lähtö tapahtuisi jo samana yönä ja niin palattiin majapaikalle. Pieni joukkue oli tuskin ehtinyt sinne, ennenkuin eräs kullankaivaja tuli juosten hengästyneenä.
Näin tuli tuiki kuuluksi nyt Tuuva tempuistaan, ja kaikki, miehet, päälliköt, ne kummaa nauramaan; Sven, vakaana hän astui vain, ol' altis oppihin, ja toivoi aikaa parempaa, niin sota syttyikin. Ol' läsnä joukon lähtö nyt, niin miehet miettimään, täyspäinen tokko Tuuva lie myös myötä pääsemään. Hän antoi heidän haastella ja tyynnä tuumi vaan: »Jos muiden kanss' en mennä saa, kai yksin mennä saan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät