Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Mitä ne siellä ... virkkoi Laara uteliaana kohottaen päätään. Enhän minä joutunut kieltämään, ja se kertoi tohtorille aivan kaikki, läähätti Piatta. Laara oli vähällä hypähtää kohoksi, kun kysyi: Aivanko kaikki? Ei se toki kuitenkaan hyvin pahasti, rauhoitteli Piatta. Mistä se puhui?
Teillä näkyy olevan hyvin tärkeä kokous, eikä aivan ikäväkään, läähätti hän tullessaan ja heittäytyessään tytön syliin ikäänkuin temmatakseen hänet takasin, jos vielä aikaa olisi. Ei ikäväkään, syötiin tässä vähän makeisia, ilkamoitsin minä vastaan. Niin, minä näen...
"Armoa, hyvä herra!" läähätti hän. "
Mutta sitten lähti jänis pyrkimään vuorta kohti ja pääsikin sinne. Vastamäessä jäi Pekka suksineen yhä enemmän jälelle, ja kun jänis istua kökötti vuoren harjulla, ponnisteli Pekka vasta puolimäessä. Pekkaa alkoi jo uuvuttaa, hiki valui virtanaan otsalta ja sydän läähätti niin, että täytyi välistä pysähtyä henkeä vetämään, kun jalkaakin livetti niin, että oli tuon tuostakin siimalleen tuuskahtaa.
P n ukkohan se onkin, käykäähän toki peremmäs istumaan", sanoin minä ja tartuin hänen käteensä ja talutin hänet peremmäksi istumaan. Siinä hän istui sauvansa nojassa kumarana ja hengittää läähätti niin ankarasti, että henkeä sisään: päin vetäessä laiha ruumis kimmahti hiukan pystympään, mutta ulospäin puhaltaessa nokahti se taasen alemmaksi.
Kahden kourani välissä minä sitä koetin pidellä niin hellästi kuin osasin. Mutta se vapisi ja läähätti pelosta; nokka ammollaan se tarkasteli ympärilleen ikäänkuin miettien pelastuskeinoa ja sitte taas teki ponnistuksen vapautuakseen. Silloin piti minun sen tilaa pienentää. Hädissään se nyt purikin minun sormiani, mutta heikosti puree pieni.
Mutta he eivät nähneet mitään, eivät kuulleet, hurjasti vain kamppailivat, päät tutisi ja vanhat jäsenet vapisivat. Puhe ei lähtenyt kummaltakaan, kiukkuinen soraääni vain vähäväliä kähisi heidän kurkuistaan: se suuri harrini... sinä maailman veijari... Henki läähätti vaivaloisesti molemmilla ja vanhat voimat raukesivat.
Hänen palvelijattarensa istui lattialla kasvot sinisinä, silmät tuijottavina, jalat suorina ja nojaten selin sängyn laitaa vasten. Jeanne kiirehti hänen luokseen: Mikä sinun on, mikä sinun on? Toinen ei sanonut sanaakaan, ei hievahtanutkaan, tuijotti vain rouvaansa hurjin katsein ja läähätti kuin hirveän kivun valtaamana.
Entä nyt, rakas Senoobia, joko sinua ahdistaa poliisi kun tulet semmoisella hopulla? kysyi hänen emäntänsä, katsahtaen ihmetellen työstään. Ah, neiti Betti neiti ei voi ollenkaan käsittää, läähätti palvelijatar koko eteinen on täynnä vieraita. No hyvänen aika, käske ne sisään, kehoitti Betti neiti, nousten heti seisoalleen ja pannen kynän kädestään.
Puu oli käyränä kuin luokka hänen käsissään, mutta poikki se ei sittenkään mennyt. »Herkeä jo, herkeä, muutoin tapat itsesi», pilkkasi häntä Pellervoinen. Ja Tuulen tyttären täytyi kun täytyikin heretä. Hän läähätti hirveästi, koko ruumis vapisi kuin haavan lehti ja hervotonna vaipui hän alas mättäälle. Pellervoinen iski kirvestään saman koivun juureen ja samassa puu kaatui.
Päivän Sana
Muut Etsivät