Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Nainen meni haudan partaalle, loi alas silmänsä ja näki arkun. Sanaa eivät sanoneet hänen huulensa, kyyneltä eivät vuodattaneet hänen silmänsä. Hän seisoi liikkumatta kuin patsas, jota vastaan hän nojausi. Kuolleen isä tuli tuoden lapioita. Isä ja veli rupesivat kätkemään haudan syvyyteen, mikä haudan oli.
Annette istui ajatuksiinsa vaipuneena. Vanha rouva ei käsittänyt ensin Annetten tarkoitusta, mutta nyt hän sen huomasi. "Ethän tahtone vaan minua jättää?" alkoi hän, "tahdotkos niin, Annette?... Omaisuutta et voi kadottaa, mutta kyllä äiti raukkasi." Pari kyyneltä välkkyi vanhuksen silmissä.
Ei mitään muuta ole minulle jäänyt jäljille, paitsi niitä viittä-kymmentä tuhatta, jotka minä täällä olen säästänyt korko-rahoistani ja lainannut kreiville. Viisi-kymmentä tuhatta markkaa on koko omaisuuteni! Jumalani! Jumalani!" "Mutta hiljaa!" keskeytti hän itseänsä. "Ei yhtäkään kyyneltä, ei mitään hyödytöntä valitusta!
Vai niin, vai niin, nyt minä ymmärrän; mutta eihän se ole alottelemista maailmassa, vaan korkeastaan Herramme luona. Liina katsoi alaspäin, ja hänen silmiänsä kasteli pari kyyneltä.
Syntyi tuskallinen hiljaisuus, kaikki olivat ääneti ja hämillään. Beauchêne ylvästeli, luuli saaneen muut uskomaan ajatuksiaan. "Minä esimerkiksi..." Constance keskeytti hänet. Hän oli ensin kulkenut pää kumarassa miehensä saarnatessa, sillä hän tunsi häpeävänsä ja hänen tappionsa tuntui vieläkin musertavammalta. Nyt kohotti hän päänsä, ja hänen kasvojaan pitkin vieri alas kaksi suurta kyyneltä.
En nähnyt mitään kyyneltä vierähtävän poskelle, en tiedä, saiko hän sieltä jostakin syvemmältä tulvimaan yrittelevän lähteen tuketuksi, vai oliko aurinko vain hänen silmäänsä pistänyt.
François Villon seisoi vielä paikallaan liikkumatonna, häntä silmillään seuraten, polvet puolittain notkussa, kädet ristissä, niinkuin rukouksissa, niinkuin haltioissaan oleva. Kaksi kyyneltä vierähti silmistä hänen käsilleen, ja herätti hänet. Hän kääntyi nyt astumaan toverinsa luo, huusi tälle kiireesti kaukaa jonkun sanan, hyppäsi hevosen selkään ja kiirehti pakenevan jälkeen.
"Oi, että voit lähteä luotani noin ... että voit saattaa minulle sellaisen surun", vaikeroi Dora, ja vaipui itkien tuolille. Sinä iltana sai hän yksinään itkeä monta katkeraa kyyneltä, sillä ensimäisen kerran heidän avioliittonsa aikana ei Eugen tullut kotia ennenkuin myöhään yöllä.
Hän luuli niin varmaan valloittaneensa Aslakin, mutta nyt oli hän kadottanut hänet jälleen. Ja isä! Kumpi nyt oli valittava. Hän seisoi hetken aikaa liikkumatonna, äänetönnä pelosta ja katseli kamariin, missä Aslak istui. Sitten hän kääntyi. Hän oli kuolon kalpeana, mutta kasvonsa osoittivat, että hän nyt oli valinnut. Ei yhtään kyyneltä näkynyt hänen suurissa, kirkkaissa silmissään.
Saita hän ei saa olla ... eikä sydäntä vailla. Kyllä minä ylöspitää tuon köyhän orvon, jolta vanhemmatkin ovat hukkuneet. Sakris ajatteli, että kaunis Nelma oli niin avuton ja yksin. Todellisestakin hellyydestä hersyi pari kyyneltä hänen silmäkoloihinsa...
Päivän Sana
Muut Etsivät