United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miina oli kirjoittanut äidilleen ja sanonut olevansa erittäin tyytyväinen palveluspaikkaansa. Syksyn hämärä toi taas hartauden hengen mieleeni. Kyselin: Onko täällä hihhulia? Sitä ei ymmärretty. Onko täällä kerettiläisiä? Ei ymmärretty. No, onko täällä jumalisia? kysyin lopulta. On Jäppilässä, Saksin talossa, sanottiin.
ARMI (asettaen pöydälle ruokia). Niinkuin lausuin, Sulla kaks oli sisarta, Kaunista, hyväsukuista. Toinen marjassa hävisi Kuumana kesäsydännä. Se äidin sydäntä särki. Minä tyttöä haeksin Vuoret, laaksot, metsät, rannat, Poropeurana samosin. Huutelin joka mäellä, Joka tuulelta kyselin, Kuulustelin kulkijoilta. Turha en tytöstä kuullut
Hän istui usein ajatuksiinsa vaipuneena, mutta kun minä kyselin häneltä sitä tahi tätä tahi iloitsin hedelmäkorista, hymyilivät totiset kasvonsa ja hän puhui minulle ystävällisesti ja rohkaisevaisesti. Vähitellen sen mukaan kuin kasvoin tulin kovemman kurin alaiseksi ja enemmän kuin kerran sain kovankin rangaistuksen.
»Latun emäntä oli minulle tiukkana, kun en ole hänelle tullut sanomaan, että sinä olet lapsen saanut», kääntyi vieras Vimparin vaimolle puhelemaan. »Kuoleehan se onneton», sanoi emäntä ja kiireimmän kautta toimitti pataa tulelle. »En minä joutanut katsomaan, mitä se keittelemään rupesi, sillä kun kyselin, että mistä saisi asuntoa teille, niin mietti ja mietti hetkisen ja sanoi, että Nikkilässä on sauna, ja toimitti että juoksun vilkkaan menisin sieltä kysymään.
ALLI: Niin; jotakin sellaista, jota sinä et voi aavistaakaan. KERTTU: Enkö voi aavistaakaan? ALLI: Et. Muistatko, kuinka minä ennen aina kyselin sinulta, miltä tuntuu kun kositaan? KERTTU: Muistan. ALLI: Sinä olit niin mahtava olevinasi etkä ruvennut koskaan selittämään. KERTTU: Kyllä elämä senkin selittää sinulle aikoinaan. ALLI: Mitäs sinä sanoisit, jos se olisi jo selittänyt? KERTTU: Joutavia.
Suudelma. Sua kyltymättä suutelen; Ja tokko konsaan kyllyn? En. Nyt, tyttö kulta, lausu tuo: Mink' onnen muisku sulle suo? Sä suosit tuota niinkuin mie; No missähän sen hauskuus lie? Niin kysyn, äsken kyselin, Ja vastaelet vaan suudelmin. Jos hunajaa mun suussan' ois, Ei muiskus hellemp' olla vois Jos sappee siihen pirskottais, Yht' armas oisi suudelmais.
Hän kun on melkein joka ilta siellä. Palatessani Ursinilta näin portin pielessä istuvan muutaman kokoiseni kerjäläispojan. Hän oli uupunut siihen, eikä jaksanut kulkea enään minnekään. Minun kävi sääliksi häntä, vaan mitä taisin tehdä. Liekö häneltä puuttunut halua vaiko voimia vastaamaan puheeseeni, vaan ei hän virkannut juuri mitään kun kyselin häneltä.
Kun minä kerran kyselin tuollaiselta pensaspäältä, minkä tähden he semmoista töyhtöä päässään pitävät, sain vastaukseksi sen tarvitsevan olla siinä sitä varten, että sitten kun hän on uhrannut Suurelle Hengelle, hän on saanut luvan päästä sinne ijäisiin hedelmätarhoihin ja sen tähden täytyy hänen kantaa merkiksi tätä töyhtöä; ja kun hän sitten kuolee, niin voi enkeli helpommin tarttua tähän tukkatöyhtöön ja kantaa hänet pois tästä maailmasta; sillä samalla matkallaan kokoo enkeli monta kuollutta hindulaista, ennen kuin hän pääsee perille.
Kasvoja en tosin nähnyt, mutta vartalo, pituus, käynti ja koko ryhti oli juuri kuin Eeron, ja hän se oli, siitä ei mihinkään pääse. LEENA. Kun et sentään kuulustellut paremmin. ELLI. Enkö sitä tehnyt sitten! Juoksinhan kuin mieletön kadulta toiselle ja kyselin kyselemistäni ihmisiltä, jotka vastaani tulivat.
»No, että hän oli murhannut hänet», selitti isäntä. »Etkö ole koskaan kuullut siitä?» »Miksi hän olisi murhannut hänet?» kyselin edelleen. »Miksikäs muuten kuin saadakseen talon itselleen», vastasi hän. »Talon? Shawsinko?» »Tietääkseni juuri sen.» »Vai niin», huudahdin. »Onko asiat sillä tavalla? Oliko minun oliko Aleksander vanhin poika?»