Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Erään kerran minä oikein kyynel silmissä kyselin häneltä eikö hän woisi ja saattaisi sanoa missä hänen wikansa ja tautinsa oikeastaan olisi? Silloin hän otti kädestäni kiinni, weti sen sydämellensä ja sanoi: 'Täällä sydämessä! Minua rupesi kalwamaan huolettomuuteni hänen sairaudestaan, jonkatähden esittelin, että lähtisimme lääkärin luo etsimään hänen apuansa.
Käskin antaa heille ruokaa ja puhelin heidän kanssaan. Toisia puhuttelin nimeltä, toisilta kyselin miten vaimo ja lapset voivat. Taasen näin kyyneliä heidän silmissään ja taasen tuli minulle se tunne, että Lygia katselee minua, että hän on tyytyväinen ja kiittää minua... Joko järkeni rupeaa menemään sekaisin, vai rakkausko ajatukseni hämää? En tiedä.
Kyselin liiketuttavilta siellä, missä Davis sairasti, sillä ajattelin, että ehkä hän oli kuollut. Sain vastaukseksi, että Davis oli matkustanut Eurooppaan. Kun ei vieläkään mitään tietoja kuulunut, ajattelin, että hän tahtoo parantua aivan häiritsemättömässä rauhassa. Mutta Lucy ei siihen tyytynyt. Hän ajatteli, että ehkä Jack on uudelleen tullut kipeäksi tai mahdollisesti kuollut.
Kerran minä kelpo lailla Puhuttelin puolen yötä, Puolen päiveä keväistä Merimiestä merkillistä, Purjevärkistä puhelin, Tyyrin työtä tieustelin, Lokalautoja kyselin, Yhtä toista kaikellaista Matkustaissa ulkomaille. Merimiesi merkillinen Puhui kaikki kannallensa. Minä vaan en ymmärtänyt, En paljon paremmin tiennyt, Kuin koppi kepin perässä Kukon laulun kuultuansa.
Mikä ja missä hän on ja kuinka olet häneen tutustunut?" kyselin. "Ei hän kaukana ole meidän torpasta. Hän ei ole mitään huomiota paikkakunnalla herättänyt, sillä ei hän ole koskaan ollut nuortenkisoissa eikä leikeissä; hän ei ole vielä avannut tanssihuoneen ovia, eikä siis ole ollut tanssituvan lattioilla leiskumassa, eikä sillätavalla kunniaa itselleen hakemassa.
Kyselin häneltä prikistä, jonka hän selitti olevan parhaimman aluksen, mikä koskaan on meriä kyntänyt, ja kapteeni Hoseasonista, jota ylistellessään hän oli yhtä suurisanainen. Tätä kaikkea oli tuo laivapoika raukka oppinut ihailemaan jonakin merimiehen ja miehekkyyden esikuvana.
"Totta kyllä, että tämä on turha toiwo, sillä minä en toiwo enään mitään tässä maailmassa, paitsi sitä, ettei kukaan kotipuolessani saisi tietää missä minä olen. Muutoin ei Henna olekaan wielä kenenkään oma." "Mitä? Kuinka? Eikö susiwouti häntä nainutkaan?" kyselin minä säikähtäen ja kauhistuksissani. "Ei, sillä urkkimalla olen saanut kotipuolesta tietoja."
Ajurit, joilta sitten kyselin, olivat yhtä pilkalliset ja epäkohteliaat; ja rihkamakauppiaat, jotka eivät pitäneet minun ilmestymisestäni, vastasivat tavallisesti kuuntelematta, mitä minulla oli sanomista, ettei heillä ollut mitään antaa minulle. Minä tunsin itseni enemmän kurjaksi ja hyljätyksi, kuin olin tuntenut kertaakaan pakoretkelläni.
Minä ymmärsin että Martin Petrovitsh oli lähtenyt. Mitä tahtoi hän kuollessaan sanoa tyttärelleen, kyselin itseltäni, kotiin ratsastaessani. Sinulle minä annan kiroukseni, vaiko: anteeksiko? Satamaan rupesi jälleen, mutta minä ajoin käyntiä vain. Mieleni teki olla kauemmin aikaa yksinäni: tahdoin häiritsemättä vaipua mietteisini. Souvenir oli lähtenyt Kvitsinskin rattailla kotia.
Mä aamuin nousin ennen muita useinkin Ja puolihämärissä yksin leikitsin; Mut kello kuus ma hiivin mummon luoksi: Siell' oli valkeaa, siell' oli lempeä, Ja tarjona ol' kahvitilkka lämpimä; Ja sitten pitkin sekä poikki juteltiin, Ja hauskat kertomukset virtanansa juoksi: Hän haasteli, mä kyselin ja kuuntelin.
Päivän Sana
Muut Etsivät