Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Heidän toimensa rajoittui vain siihen, että ryhtyivät järjestämään välttämättömäksi käynyttä kaksintaistelua; Pöytä vietiin pois, useampia kynttilöitä sytytettiin, ja todistajat valittiin. Neljännestunnin kuluttua oli kaikki järjestettynä tuollaiseen veriseen välikohtaukseen, jotka olivat niin tavallisia sodassa ja joita ei edes kuninkaan läsnäolo voinut ehkäistä.
Hän astui keskelle laattiaa, mutta sinne jäi hän hämmästyneenä seisomaan ja katseli ympärillensä. Hän näki valkoisen pöytäliinan, kynttilöitä, jotka paloivat jaloissaan, Livin, joka istui tuossa kunniaistuimella hänen poikansa kanssa. Hän ei näyttänyt oikein käsittävän tätä.
»Tyhjä kuusi.» »Eipään. siinä on kynttilä ja kaksi piparkakkua.» »Niin, vaan keskikaupungilla on kuusissa omenia joka oksassa ja paljon nisua ja kynttilöitä ja koreita papereita.» »Eläs kelposia kuin papereita, niitä saa apteekin tunkiolta jos kuinka paljon», väitti Liisa, ja tuntui kuin hän olisi voitolla. »Vaan eipä teillä käy joulupukki.» »Käypipään, on jo käynyt.»
Ja koska se näytti minusta niin kauniilta, ajattelin: Hänelläkin täytyy olla joulukuusensa, jotta hän tietäisi, että joku hänestäkin huolehtii. Ja sitten pyysin nähdä, miten omenia kullataan, ostin niitä koko joukon ja kynttilöitä myös, ja otin säkin mukaani, ettette huomaisi heti kuustani.» »Ja kuka antoi sinulle sen? » »Sen taitoin metsän reunasta kotia lähetessäni.» »Keskellä myrskyä?»
Satakunta kynttilöitä paloi seinillä näyttölavan edustalla, ja tämän äärellä kohoeli Sylvesterin suflöörikoju.
Vallesmanni tuli ensiksi niinkuin isäntä ainakin ja vastaanotti toiset. Tultuaan komensi hän lyhdyn porstuaan, käski asettaa lisää kynttilöitä pöydille ja ikkunoille, jotta osaisivat vieraat kohti tulla ja että näkyisi maantiellekin, että täällä on pidot niinkuin häät mitkäkin. Mitäs tyhjästä säästämisestä! Ei ole köyhä maksamassa!
Aaveita huuh ei mennä, ei mennä kynttilöitä lamppuja ja aseita peloittaa, huuh yhdessä kaikki yhtaikaa. Ovet lensivät auki, kauhea huuto päästettiin ja yhdeksän tai kymmenen naista seisoi kynnyksellä, suut seljällään, kynttilät toisessa kädessä, toisessa hiilihangot. Roller heitti peitteen päältään ja kirosi saimeasti. Silloin syntyi parvessa hämmennys.
Menojamme enensivät tietysti myös tuhannet satunnaiset tarpeet, joita oli jos jonkinlaisia näin suuremmoisessa toiminnassa. Tarvitsimme läkkiä, kyniä, paperia, kynttilöitä, rupeisinko todella luettelemaan?
Ma poies mennehen polvekseen nään lapsuusmaailman riemuineen, nään kynttilöitä ja joulupuita ja ystävyksiä hymysuita. Ja ompa kuin kuva elon sais ja mua hellästi katsahtais, ja ompa kuin hänen katsannastaan heloittais taivahan rauha vastaan. Ja senhän vuoksi niin lämmin on sen läheisyys kuin auringon. Mut ken se ompi se armahainen? Mun oma äitini on se vainen. Eli Rem.
Mä herrastaloon vietihin se mulle outo retki ja käärittihin silkkihin, sain kulta-kukkasetkin. Nyt olin metsän morsian, sain kynttilöitä latvahan. Nyt oli juhlahetki. Ja joulu-illan iloihin ma saatettihin sitten. Oi, kuinka siellä riemuittiin, soi sävel laulajitten! Ma silloin muistin peippoain ja korpimaista kotiain oi luulen, että itkin. Vaan hetken kesti tepastus ja leikki juurellani.
Päivän Sana
Muut Etsivät