United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !


Nimessä voiman, joka teitä johtaa huipulle, ilman kuuman, kylmän kiusaa, tuskaani joskus muistakaa, ma pyydänNäin haastoi, haihtui tuleen puhdistavaan. Seitsemäskolmatta laulu Ol' hetki, jolloin Auringon ens säteet käy sinne, missä veri vuos sen Luojan, ja jolloin Ebron yli vaaka nousee ja Ganges hehkuu keskipäivän alla; noin seisoi Aurinko, ja päivä painui, kun Enkel' Luojan edessämme seisoi.

Se sydänjuuria lämmittää, Ja henkeä suomalaista Taas uusi innostus nostattaa, Kun kuulla saa urostöistä, Joill' urhot maatansa puolustaa, Ja miehistä miekkavöistä. Se poika kylmän on Pohjolan Tää laulaja sulokieli, Jonk' ahjo tuntehen hehkuvan, On isänmaallinen mieli. Oi isänmaani, sa kallihin! Kuink' olit uupunut aivan, Sun äidinkasvosi kyynelin Oli uurtunut alla vaivan.

Kolme kuukautta vuodessa valvoo siellä luonto päivän alituisessa loistossa, ja voit sinä siellä juhannuksen aikana yöllä lukea hienointa kirjoitusta; kolme kuukautta kestää , mutta se on , jota tähdet ja revontulet valaisevat, ja jonka aikana kuu valkoisella hangella kimmeltelee kylmän kirkkaana ja pyhäisen hienona.

Ja me, me saattakaamme kunnialla hautaan nuo lapsukaiset, jotka elivät vain yhden talvenTornikello soi yhdeksää kumealla äänellään harvatahtisesti kuin hautakello. Sen vaiettua Esteri jatkoi: »Yhden ainoan talven, pimeän kylmän talven, joka kuitenkin oli kirkkaampi kuin mikään kevät, lämpöisempi kuin mikään kesä. Kauan, kauan sitten.» »Esteri! tahdon kuulla suustasi yhden sanan

Kun Tepon ja Väinön kylmän tuulen puhumat kasvot siinä monien kynttilöiden valossa näyttivät pikemmin kuvamaisilta kuin eläviltä kasvoilta, niin emäntä arvasi tulijoilla olevan vilun, nousi lähtemään ulos ja viittasi tyttöjä mukaansa.

Hukkuu hetken hyrskehesen, itkuhun kaikki, joka surrut, riemuinnut on kerta. Sortuu heikko suku alle unelmainsa omain, nukkuu kamaralle kylmän, kovan maan. Kuu ja tähdet jatkaa ylhää kulkuaan halki avaruutten suurten, sanattomain. Kerran Linnunradan tähdet yössä katsoo kammoin takaa aavain kuolonkylmäin, autioin kiveen hakattua unta inehmoin: kaupunkeja, jotka kuolleet on jo ammoin.

Sen runollisuutta eli niitä tunteita, jotka virtailevat läpi koko perheen ja yhdistävät sen jokaista jäsentä, jotka kukkakiehkuroihin kietovat elämän okaat ja toivon keväiseen pukuun vaatettavat tuon kylmän todellisen maailman, net tuntee jokainen ihmis-sydän. Ja kuitenkin on koti-elämässä tämä osa hyvinkin tärkeä sen vastaiselle menestymiselle. Tämän koneen laita on sama kuin kellon.

Runossaan Santavuori hän sanoo sen vielä selvemmin julki kuolevan talonpojan suulla, alla kylmän, kimaltelevan tähti-yön.

"Niin, vain paljon ne olisivat vielä paranneet ja kasvaneet; sirppihallaa tulee, se on vissi se", sanoi mies vähän masentuneena ja lähti pois. Kylmän ja kolkon näköisiä karapilvi-tönkäleitä kiiti taivaalla ankaran pohjatuulen mukana. Niitä kulki niin tiheästi, ettei aurinko päässyt monasti taivaalta pilkistämäänkään.

Tuosta minä selitin Miss Mills'ille, mitä niin vähällä menestyksellä olin koettanut selittää Doralle. Miss Mills vastasi yleisillä lauseilla, että tyytyväisyyden maja oli parempi, kuin kylmän komeuden palatsi, ja että missä rakkaus oli, siinä oli kaikki.