Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Eikä kulunut sitä päivää, ettei Mikko olisi kerran tai useammin painanut korvaansa kuusen kylkeen, olipa sitten lähtöä mihinkään tai ei. Tuntui kuin salainen voima vetäisi häntä kuusen puheille. Tänä keväänä liikkui puheita, että pohjolan tukkitöissä maksetaan kaksinkertaiset palkat entiseen verrattuna.
"Mielikki, metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, koppoi kuontalon vesiltä, villat hienot lainehilta. "Siitä liitti liukkahasti, kapaloitsi kaunihisti vaahterisehen vasuhun, kaunoisehen kätkyehen. Nostatti kapalonuorat, vitjat kultaiset kuletti oksalle olovimmalle, lehvälle leve'immälle. "Tuuitteli tuttuansa, liekutteli lempeänsä alla kuusen kukkalatvan, alla penseän petäjän.
Riisuttuaan enimmät vaatteensa hän sanoi: On ihan onehko tämä pirtti nyt, kun kuusi on poissa hämärtämästä akkunoita. On ihan kuin seinä olisi poissa. Niin se on. Ulkoa tullessa juolahtaa aivan mieleen, että poissa se on tuo sivuseinä. Ja et sinä usko, miten minä säikähdin, olin ihan pyörtyä, kun tuosta kuusen kohdalta kuului ponneton rouskahdus ja tämä huone tuntui lekahtavan ylöspäin.
Aamun kultainen usva oli juuri paennut vaaran ympäriltä. Kahden suuren kuusen välissä oli kivi. Siltä kiveltä se näkyi. Ja lehmät unohtuivat. Sydän alkoi oudosti sykkiä. Heikki näki suuren savupiipun, näki kosken vaahtoisen putouksen, näki outoja rakennuksia ja ihmisiä, jotka siellä liikkuivat paljon ihmisiä, jotka kulkivat edestakaisin. Mitä ihmeen ihmisiä ne olivat?
Poteva nainen olisi karkealta olkivuoteeltaan voinut nähdä kuinka polku hopealangankaltaisena mutkisteli tummaa vaaraa ylöspäin, kunnes se näytti tapaavan tähtiä, jotka tuikkivat siellä yläällä. Tuli räiski kuivissa kuusen risuissa ja valaisi miesten joukkoa, jossa tavallinen ilo ja kevytmielisyys taas pääsivät valloilleen.
»Niin, sanokaa te minulle!» huudahti Leena. »Sen minä vain muistan, ettei se kumminkaan Palotorninmäki ollut. Mutta rouva sen muistaa?» »Tarkottaako Leena Vartiovuorta?» kuului rouvan ääni kuusen takaa. »Vartiovuori juuri!» sanoi lehtori yhteen ääneen Leenan kanssa. »Erkki Vartiovuori. Vai sieltä hän oli teidän pitäjästä.» »Ei ollut», kuului rouvan lyhyt vastaväite.
Niin. Ihmeellisethän ne ovat Luojan työt. No nythän sitä päästään kotimökille ihan tuossa tulleessa paikassa. Tuossa tuon kuusen takana tienmutkassa on jo peltotilkun veräjä. Eihän sinne kovin pitkältä enää liene. Niinhän tämä päästiin kuin nauramalla, kun hevonen saatiin eteen.
Vihdoin kultaa saatuansa Palajaa hän kotiansa. Taas hän seisoo kukkulalla, Jossa kuusi kohoaa; Armaan koti rinteen alla Koivuin takaa pilkoitta. Kaipausta suloisinta Täynnänsä on Antin rinta. Mutta kuusen pimennossa Leikki lapsi pienoinen. Antti lapsen katsannossa Huomaa sävyt Annasen, Tuntee kuni leimauksen Kummallisen aavistuksen.
Kupeelleen on hän köyttänyt kirveen ... lujasti terän alta kiinni. Kankeana hän kääntyy jälleen ja lähtee jatkamaan taivallustaan. Hän kulkee tuokion sillä tavoin. Sitten hän pysähtyy. Pyörähtää hitaasti ja vilkaisee taakseen. Toista ihmistä ei enää näy ... mutta ehkäpä hän on seisahtunut johonkin tienmutkaan ... ehkä tuon ison kuusen taakse ... ja tähystelee sieltä rampaa?
Jo oli päivä kulunut puoleen; pikku veljeni makasi levollisesti pärekopassa, joka oli ripustettu ladon seinällä kasvavan kuusen oksaan, ja yksi hyvän-hajuinen lehtitaakka toisensa perään siirtyi äitini hartijoilta latoon. Ladon etehen seisahtui kerran äitini tähystellen kohti kultaista kotiamme, joka ei kaukana ollutkaan. Mitä ihmeen huijausta sieltä kuuluikaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät