Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Totta se lampuoti on ollut huoleton. Kyllä lampuoti näkyisi lampuotina menevän, vaan siinä on paljon muita syitä. Osajyvät on myötynä liika huokeasta ja rahat ovat olleet velkana viidellä korolla, kun olisi saanut kuusikin. Eikö se nyt riitä, jos on senkin verran jäänyt rahoja kassaan kuin niitä on, puolusti Viija. Kuuluuhan se setä maksaneen vielä vähän isävainajan velkojakin.
Kuuluuhan se vähän ryyppivän, vaan hyvä työmies on, hyvä työmies, niinkuin isävainaasikin sanoi?" Miina oli hiukan naurahtanut äitinsä puhetta kuullessaan, vaan nyt hän lohdutti häntä. "Ei Pietistä minulle ole eikä hän enää minusta huolisikaan, kun jo kuuluu kulkevan Aholan Marin luona, enkä tiedä tokko minäkään häntä voisin ottaa.
Ja kuuluuhan aivastus itse näytelmään, se on merkkinä vanhemmille tulla esille. Tosin näytelmä vähän tulee katkonnaista, mutta kunnia on pelastettu! Kreivinnan ja Beatan ei tarvitse pyörtyä, kreivin ei huoli saada halvausta, katsojat eivät saa syytä pilkkaan, skandaali päättyy loistavasti, ja vekseli tulee maksetuksi.
Kyllä se on ohitse kohta, en minä tarvitse mitään. JUSSI. Tarvitset lasin viiniä ihan varmaan. Ja sitten saamme Hannan kanssa juoda maljasi myöskin, kuuluuhan se asiaan. Kuulehan taikka niin ei hän tänne tule tänä iltana kumminkaan. Eikös mitä ei sitä tarvitse peljätä. MAIJU. Kuka ei tule? HANNA. Ei kukaan. MAIJU. Mutta ketä hän tarkoitti? HANNA. Ketä lienee tarkoittanut. MAIJU. Teuvoa vissiin.
ANNA LIISA. Mutta sieltä kuuluu puhetta. Niin, kuuluuhan sieltä, kun isä ja äiti ja Johannes tulevat. ANNA LIISA. Nekö ne ovat? Minä jo niin säikähdin. Muistatko sitten pitää huolessasi, Pirkko, ettei hän pääse tulemaan tänne tupaan, kun ne ovat täällä? PIRKKO. Muistan, muistan. Minä en hievahda tästä ikkunasta taikka sitten vahtaan häntä tuolla ulkona. ANNA LIISA. Hyvä on.
Kuuluuhan Hänen rajattomuutensa ja minun rajallisuuteni jo itse käsitteeseen. Ja jos minulla olisikin valta ja voima tulla Hänet täysin tuntemaan, mitä tekisin minä poloinen tuolla tiedollani? Kestäisinkö minä sitä? Jaksaisinko minä kantaa tuota tunturien painoista taakkaa edes tuokion, edes niin kauan kuin silmä rävähtää tai sähkö vaatii aikaa maapallon ympäri matkatakseen?
Yö ei ollut varsin pimeä, kesäkuu kun oli. Heti tämän perästä kuului ääni akkunasta sisälle sanellen: "Olkaa rauhassa siellä sisällä, se on koira joka vinkuu, kun sattui kalikka sääreen". "Olli!" kuiskasi Anna välskärin korvaan, "se on Riston paras ystävä, mutta mitä on nyt tapahtunut, eihän se ole koiran, vaan ihmisen hätähuuto, joka kuuluu ulkoa ja kuuluuhan sieltä puhettakin, ettekö kuule?"
"Kyllä isäni joskus on tuleva teidän taloanne katsomaan, Conachar Eachin, arvelin sanoa. Mutta silloin pitää olla rauhallisempi aika, sillä tätä nykyä on riitaa meidän kaupungin porvarein sekä herrojen väen välillä, ja kuuluuhan Vuoristossakin sota olevan syttymäisillään!" "Niin mar' on, Katri!
"Täti, onko siellä paljon karhujakin?" kysyi Pekka innostuneena. "Kuuluuhan niitäkin olevan, mutta ne ovat vaarallisia." "Ohoh!" arveli Pekka; "jahka Antti ja minä saamme pyssyt, niin saattepa nähdä." "Niin, kunhan kykenette sellaiset itsellenne hankkimaan, mutta siihen kyllä taitaa kulua aikaa", tuumiskeli Mattu. "
Oltiin jo kotisalmen suussa, kun Söderling yhtäkkiä pysähytti huopaamisensa, niin että ruuhi melkein pyörähti ympäri. Luuletko sinä, Kalle, että siinä tulee tehdyksi suurikin synti, jos ei ilmoiteta tavaroita ja rahoja tulliin? En minä tiedä. Mitä se minuun kuuluu! purkihe Kalle melkein vihaisesti. Kuuluuhan se sinuunkin. Annoin rahat äidille. Silloin ne ei kuulu. Osasihan niistä saat sinäkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät