Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Suukapula otettiin nyt pois. "Säästä minua", huokasi Hegio. "Jos halajat kultaa " "Hiljaa, mieletön, taikka sinä kuolet. Vastaa kysymyksiini", sanoi syvä, vakava ääni. "Mitä sinä pyydät?" "Labeon puolison ja pojan." Kun nämät sanat lausuttiin, huuto kuului pimeässä holvissa. Hegio kavahti ylös ja äikähti. Mutta päällekarkaajan koura pihdisti hänen kurkkuaan.
"Jos sinä elät tahi kuolet, ei maailmassa ole ketään, joka iloitsee tahi murehtii sinua". "Paitsi mamma, niin". "Niin, paitsi sinun äitisi". "Niin on; mutta, Annette kulta, hän suree yksistään niin paljon kuin tuhannen ruumiinsaatossa kulkevaa ystävää, samoin kun hän iloitsee tuhannen edestä minulle hyvin käydessä." "Sinä et kuitenkaan tiedä mitä tahtoo sanoa olla unhotettu oikein unhotettu".
Etpä silloin laajoin laula, Etkä aivan pitkin piuska, Kun sa kuolet kurja kieli, Katonet katala raukka; Kun on suussa surman suitset, Surman päitset päälaella, Kaulassa Manalan kahle, Tuonen ohjat olkapäillä. Laula, laula kieli keito, Suu kurja suun pakaja!
Onhan tämä niin yksinkertaista ja niin selvää: sinä elät, s.o. olet syntynyt, kasvat, miehistyt, vanhenet ja tuossa tuokiossa kuolet Tokkopa elämäsi päämäärä voi olla sinussa? Varmaankaan el. Mitä tämä tämmöinen on kysyy silloin ihminen itseltään, mikä minä olen?
Myöhempi valas aiempaa on vastaan, Ja itse riidoin olet itses kanssa. Et voittoa voi saada parempaa, Kuin jos tuot' inhaa kiusausta vastaan Hyvän ja jalon puoles asestat; Jonk' ehon puolen rukouksiini suljen, Jos siihen taivut; vaan jos et, niin tiedä, Ett' uhkaa sua kirous niin raskas, Ett'et voi sitä puistaa pois, vaan kuolet Sen mustan painon alle toivotonna.
Etkö enää eroo konsa, eikö lakkaa laulus soima?» Eipä armahdusta anna korpi Suomen, lintu Tuonen. Mylvii myrsky: »Vaivas kanna! Lietson sulle tulta suonen. Sydämeesi synkän majan teki lemmen tenho hurja; tekee tuska päähäs pajan, takoo, sikskuin kuolet, kurja!»
Voi teitä jumalatonta, kun pilkkaatte Jumalan sanaa. Tiedä sinä Savelan Eetu ja isäntä!... vaikka sinä olisit rikkiviisas ja vaikka sinulla olisi kymmenen sellaista taloa kuin Savela, niin et sinä silti iki maailmassa pääse näitten vanhojen kantasukujen rinnalle! Pysy sinä vaan omassa nahassasi: Savelan Eetuna sinä elät! ja Savelan Eetuna sinä myös kuolet!... Tiedä se!
Niin paljo on puutteita maailmassa, Niin monta kärsii, kituu pois, Niin paljo on väärää ja saastaisuutta, Min Tuonelan virrat jo viedä vois Vaan haudan jos partaalla elämän huolet Sä riemujen rinnalle vaakaan tuot, Niin varmaan riemujen voittavi mitta Ja kaivaten täältä sä kuolet.
Minulle tätä kanna, lemmen kahle Se on, sill' ihanimman sidon vangin. IMOGEN. Oi, jumalani! Milloin toisemme Tapaamme taas? POSTHUMUS. Voi meitä! Kuningas! CYMBELINE. Pois, kurja olento! Pois silmistäni! Jos halpuudellas hovia sa lokaat, Tään kuultuas, niin kuolet. Mene sinä, Vereni myrkky! POSTHUMUS. Taivas teitä kaitkoon Ja kaikki hyvät täällä siunatkoon! Ma menen.
Hänen suloiset silmänsä kadottivat loistonsa ja painuivat silmäkuoppiin. Hän kävi hyvin laihaksi ja näytti oikein kurjalta. »Oi, äiti kulta», Mertsi kyynelsilmin sanoi, »minkä näköinen oletkaan. Tuskin enää tunnen sinua. Mikä sinun oikein on?» »Rakkahin lapsi», Genoveeva sanoi heikolla äänellä, »olen kovin sairas, varmaankin kuolen». »Kuolet», pienokainen virkkoi. »Mitä se merkinnee?
Päivän Sana
Muut Etsivät