Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Tämä kauneus hurmasi Mariaa, ja mieli täynnä pyhyyden ja kuolemattomuuden tunteita haudan toisella puolella rukoili hän: Jumala, turvani! Tulen luoksesi kaikkien hylkäämänä ja avutonna. Ota minut, älä ylönanna minua. Suojele nyt ja kuolemassakin. Suojele häntäkin. Auta meitä ijankaikkiseen elämään. Hän hengitti helpommin. Siitä kalliosta häntä ei karkoita kukaan.
Uljas Eros, Näin näytit, mitä pitää mun ja mitä Et sinä voi. Kuningatar ja Eros Jalolla käytöksellään ikimaineen Minulta voittivat; mut ylkä tahdon Viel' olla kuolemassakin ja rientää Kuin morsiusvuoteeseen. Siis joutuun! Eros, Sun oppilaanasi nyt herras kuolee; Tään sinult' opin. En kuollut? Enkö? Hoi! Vahdit! Surmaa auttakaa! 1 VAHTIMIES. Mit' ääntä?
Puristettuna kainaloon, aivan kuin sylilapsi, hänellä oli tukku painettuja papereita. Vielä kuolemassakin hän näytti vastahakoiselta luopumaan siitä, mikä oli tuottanut hänelle kuoleman; sillä kun Hartmanin onnistui irroittaa paperikimppu kuolleen naisen kainalosta, huomasimme sen sisältävän vallankumouksellisia julistuksia. »Toveri», sanoin.
Sanokaa rakkaalle isälleni, että minä kuolemassakin ajattelin häntä." "Ei, ei, niin kaukana emme vielä ole! Minä tunnen itseni taas väkeväksi ja voin kantaa teitä vähän matkaa, sitte käy kyllä paremmin. Antakaa minulle kätenne ja koettakaamme viimeistä."
Minä tiedän ja varmaan tiedänkin, että sinä minulle anteeksi annat, mutta rukoile Jumalaa minun puolestani, että hänkin minulle antaisi anteeksi niin elämässä kuin kuolemassakin". Yksi pelikelloista rupesi nyt soimaan, ja setä väänteli itseään nureissansa sinne tänne tuolissaan, mutta pian hän jälleen nukkui, niinkuin näytti. Kun kappale oli soinut loppuun, huusi Anni taas: "Oi hyvä Jumala!
Koko asia olikin hänelle kovin vastahakoinen; mutta täti Juliana, näköisensä kuolemassakin, oli tehnyt niin monta varokeinoa että, jos olisi tahtonut salatakin seikkaa, se ei ollut mahdollista vähemmällä kuin että nuori kreivi luopuisi kaikista oikeuksistansa tai että hän kuolisi. Molemmissa näissä tapauksissa ei tarvinnut sitä ilmiantaa, ja tämän katsoi kreivi parhaaksi.
Vannotko kuolemassakin kuuluvasi Annalle? kuiskasi mustalaisnainen, juovuttaen hänet hengityksellään. Vannon, vannon, Anna! Etkä koskaan jätä minua... Sen vannon! Etkä petä minua... Vannon, etten sitä tee! Ennemmin kuolet, annat itseäsi kiduttaa kuin petät minut... Minä vannon sen! Vannotko isäsi ja äitisi luitten nimessä? Minä vannon isäni ja äitini luitten nimessä!
Ja kun he olivat itkeneet, vaikeroinneet, niin läksivät he puita noutamaan metsästä, rakentaaksensa lavan, jonka päällä aikoivat polttaa vielä kuolemassakin kauniin ruumiin. Mutta kun tulivat lähteelle takaisin, niin ei enään ollutkaan ruumis siellä. Sen sijaan havaitsivat he kauniin keltaisen ja valkean kukan, joka kohosi siitä paikasta ruohosta, missä ruumis oli maannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät