Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. joulukuuta 2025
Niin yksilö kuolee kuin koskessa leikkivä laine, niin hukkuvi jäljettömiin kuin ilmalla täyttynyt häilyvä kupla ja aikojen vierressä joutuvi unhoksiin, lie kuinka hän mahtava ollut tai mieroa kerjäten käynyt. Niin, harmaja hauta on kaikkien töittemme loppu, ja mistä ei ihmisen laps lie konsahan tullut, sinne, niin sinne on astua kaikkien pakko.
Minua miellyttää se keino, sanoi d'Artagnan, mutta kuinka saan häntä tavata? Aika antaa tilaisuuden, ystäväni, aika tuo ihmiselle voiton tai tappion; kuta enemmän on pantu peliin, sitä enemmän voitetaan, kun vaan maltetaan odottaa. Niinpä kyllä, mutta siihen kurki kuolee ennenkuin suo sulaa, sillä salamurhaajat ja myrkyttäjät...
Avuksi, Jumalan tähden! Feliks kuolee käsiini! Hänen kova huutonsa pani pian liikkeelle muutaman palvelijan ja vanhan, harmaan kähärätukkaisen huoneenhaltija Steinin. Mitä on tapahtunut, herra kreivi? kysyi tämä Feliks! Jumalan tähden mitä hänelle on tapahtunut? Hevosen selästä pudonnut! kreivi virkkoi hätäisesti. Pian joku ratsastakoon lähimmän lääkärin luo! Poika parkani! Hän ei toinnu!
Martti oli vaiti. Kuka tietää, mutisi hän sitten, kuka täällä elää, kuka kuolee. Oi, Maria, jos kerrankin olisit katsellut minuun niin kuin silloin katselit häneen, kärsisin tuhannen kuolemaa sinun edestäsi. Mitään vastausta siihen ei tullut, sillä kenraali Wrangel pysähtyi heidän läheisyyteensä.
Minä tahdon mennä luostariin!" Se oli sama huudahdus, jonka tuo liiaksi aikaiseen kehittynyt tyttö oli aamulla inhosta huudahtanut. Hän kertasi sen nyt ehtimiseen yhä kasvavalla kiihkolla. Ja hänen itsepäisyytensä olla enään ylös nousematta, olla kenellekään näyttämättä edes kättensä ihoa, sisälsi sen lujan päätöksen, että hän menee hautaan, kuolee koko maailmalta.
»Ei ota, ei ota!» sanoi äiti itku kurkussa. »Kyllä tämä nyt kuolee! Kyllä tämä nyt kuolee!» Vähän ajan perästä erosi pikku Mantan henki ruumiista. Puhdas lakana pantiin kätkyeen ja lapsi ummistettiin yöksi siihen. Isäntä, emäntä ja Heikki menivät kamariin maata. Manta ja minä jäimme pirttiin.
Sillä mikäpä estää, että sielu syntyy ja alkunsa saa jostain muualta sekä on olemassa, ennen tulemistansa ihmis-ruumisen, mutta, tähän tultuaan ja tästä jälleen erottuaan, sitten itsekin kuolee ja menehtyy?" "Oikein puhut, Simmias," sanoi Kebes.
Ainoastaan hätäisiä, Rientäviä Auttaa Herra armoineen; Niitä, jotka tuskissansa Jesustansa Itkein etsii avukseen. Sillä ne on sopivaiset, Kelpaavaiset Saamaan hältä apua, Jotka uskoin isoo, janoo, Kaipaa, anoo Syntein anteeks saamista. Herran kalliin veren hintaa Niiden rinta Silloin saapi tuntea; Silloin on he Golgatassa Katsomassa, Kuinka kuolee Karitsa.
"Päästään se matokin kuolee. Kyllä ei kestä kauvan sitä veren sylkyä, ei mustalainenkaan, sitä vähemmin oikea ihminen."
Mutta hän ei tahtonut enään kantaa tätä surua yksin. Nuo kaksi tietäkööt kaikki, sitten hän tyytyväisenä kuolee. Väristys kävi Martin ytimiin saakka. Hän tahtoi pois ja kysyi keskeyttäen päättävästi: Onko tämä tyttö, jonka äsken suljin rintaani vastaan, kerran oleva omani alttarin edessä? Tasma seisoi muuttuneena.
Päivän Sana
Muut Etsivät