Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Seisoimme hetkisen äänettöminä ja allapäin hänen ympärillään ja ryhdyimme sitten valmistamaan hänelle hautaa kummun rinteeseen, kahden petäjän väliin. Kun olimme laskeneet toverimme aseineen sinne havuvuoteelle, siunasin minä haudan, minkä jälkeen yhteisesti veisasimme virren ja peitimme haudan. Yksi miehistä leikkasi toisen petäjän kylkeen ristin sekä vainajan nimikirjaimet.
Vikkelästi me jouduimmekin, vaan hän oli kuitenkin päässyt meistä hyvän matkaa edelle, ja kun pääsimme satulaan, niin näimme hänen laukottavan kaukana kummun viheriää rinnettä alas. Alkoi jo hämärtää ja hänen vasemmalla puolellaan oli suuri suo, jolla meidän olisi ollut hyvin vaikea häntä seurata.
Ne tiesivät vielä enemmän kuin me muut. Ne olivat nähneet kummun kaiken sisällisen loisteen, olivat kentiesi juoksennelleet purppurapeitteellekin. Minä kadehdin heitä ja halusin hartaasti saada kerran nähdä ne salaiset ihmeet. Aina siihen hetkeen asti oli suuri hautakumpu ollut minun puutarhani, metsäni ja kieltämätön omaisuuteni. Dierkhof, kotini, oli ypöyksin arolla.
Kummun luomme me yhteisen yli polttamapaikan, sen kupehellepa taas ison muurin tanteren poikki turvaks itsellemme ja laivoillemmekin teemme, muuriin myös lujasulkuiset sovitamme me portit, jott' ajotiet varaeltuna ois sekä selkeä pääsy. Myös syvän viel' etukaivannon liki muuria luomme, estävän kauttaaltaan jalanpyrkijät kuin ajajatkin, jottei voi yli rynnistää väki rohkea Troian."
Päästäkseen niin pian kuin mahdollista tämän vastenmielisen paikan ohitse, painoi hän kannuksensa hevosen kupeesen ja ratsasti eteenpäin täyttä laukkaa. Mitähän jos hän taas kuulisi tämän kauhean kolkon äänen! Täydellisesti rauhoittui hän vasta nähdessään hyvän matkaa kummun toisella puolella talonpojan kulkevan tietä pitkin, matkalla kaupunkiin päin.
Koht' uros orhit valjaisiin pani viimana-vievät, jälkeen vaunujen laahaamaan jalon Hektorin kytki; kiertänyt kertaa kolme kun Patroklon oli kummun, läks sisäsuojaan taas levätäkseen, Hektorin heitti 17 kasvoilleen maan multaan. Vaan hipiästä Apollo esteli vammat kaikk', elotonnakin sankari hältä sääliä sai, piti kultaisen hän suojana aigiin, jottei raadeltuis iho hält' ajaessa Akhilleun.
Jos ken kummun rinteesen paneutui nukkumaan, havaitsi hän yht'äkkiä päällensä ilmaantuvan korkealla ristiin rastiin lenteleviä petolintuja ja näitten lähenemistään lähenevän risteillen ja kierrellen, ilkeällä, peloittavalla rääkynällä. Korppi-kotkat... Ranne-rengas. Matkatoverini husaari-upseeri oli alakuloinen, synkkä-mielinen, kolmikymmenvuotias mies.
Laulettuaan laulun loppuun nainen virkkoi: Hän ei pääse ylös eikä alas, vaan saa maata siellä tuskissaan, kunnes maa katoaa, mutta maa ei katoa koskaan! Senjälkeen hän alkoi laulaa samaa laulua, jatkaen kiertämistään kummun ympäri. Kuka se niin rauhaton sielu onkaan? kysyi »hauska vanhus», lähestyen tyynenä kuten aina.
Matka oli hyvin vaarallinen, mutta hän ratsasti pelkäämättä kivien ja kantojen yli kummun jyrkkää rinnettä pitkin, ehtimättä havaitakkaan maan sopimatonta laatua. Viimein esti viidakon tiheys häntä pääsemästä etemmäksi. Silloin hyppäsi hän satulasta, sitoi oudonlaisesta matkasta vapisevan ja puhaltavan hevosensa koivuun ja jatkoi matkaansa jalkaisin.
Ne, jotka meteli oli tänne houkuttanut, hajosivat nyt eri haaroille ja heittivät riidanalaisen kummun samaan yksinäisyyteen, joka siinä oli vallinnut, kunnes itävaltalaisen pöyhkeilevä vallattomuus oli sen häirinnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät