Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Lähen nyt miehistä metsälle, Urohista ulkotöille Tapiolan tietä myöten, Tapion talojen kautta; Terve vuoret, terve vaarat, Terve kuusikot kumeat, Terve haavikot haleat, Terve tervehyttäjänne! Miesty metsä, kostu korpi, Taivu ainoinen Tapio, Saata miestä saarekselle, Sille kummulle kuleta, Jost' on saalis saatavana, Erän toimi tuotavana!
Ojentautuen suoraksi tähysteli hän puiden välistä nähdäksensä leirin yli niin kauvas kuin mahdollista, kun samassa kuului trumpetin kimeä ääni, johon kaukaa heti vastattiin samalla tapaa eri tahoilta. Nämä sotaiset äänet kuullessansa alkoi erillensä kummulle pystytetyn päällikönteltan eteen sidottu arapialainen ratsuhevonen hirnua ja temmeltää, korskua ja puistella harjaansa.
Kummulle on pystytetty pieni risti, jonka ympärillä ruoho jo nousee, ja ristissä on kukkasseppele. Niistä otin nämät teille. Auaistusta paperistaan otti hän nyt ulos muutamia kuivettuneita kukankorsia, ja Löfving ottaen ne liikutettuna käteensä sanoi: Olette kuin Herran enkeli, Anni, kuinka jaksatte laupeudella palkita semmoista kuin minä?
Välistä seisattuu hän, tarkastaa jotakin paikkaa taivaalla, tarkastaa ja lähtee uudestaan tietä mittaamaan. Nyt nojaa hän levollisesti aitaa vasten, itäiseen taivaan rajaan tuijottaen, mutta tuota ei kauan kestä, pian on hän taasen liikkeessä. Tuonne kummulle näkyvät häntä askeleensa johtavan. Niin, sinne hän meneekin.
Everstiluutnantti silmäili kysyvästi kuningattaren kasvoja, mutta ei voinut niistä saada vastausta, kun ei kyennyt selittämään niiden piirteissä piilevää salaisuutta. Tie nousi nyt kummulle, jonka huipulla kuningatar pysähtyi, ehkä sen suloisen maisemakuvan valtaamana, joka täältä levisi hänen eteensä. Näkö-ala tältä kummulta oli hyvin lavea.
"Aamun valjetessa uskalsin laskeutua alas puusta, samoilin ympäri saarta, söin hedelmiä pahimpaan nälkääni ja nousin korkealle kummulle. Sieltä näin laivan, joka purjehti meren selällä. Huusin minkä kurkustani ääntä läksi ja heilutin puun oksalla. Vihdoin laivamiehet älysivätkin minut.
Hän vaipui itkien kummulle eikä Hanneskaan voinut pidättää kyyneleitään vuotamasta nähdessään enkelinsä ahdistuksen. Hetkisen äänettömyyden perästä lausui Lyyli: "Muistoksesi, äitini, ripustan tämän seppeleen hautamerkkiisi ja tahdon sen aina tuoreena pitää niin kauvan, kun elän. Voi!" jatkoi hän, "jos vaipuisin tähän näkemästä ja kärsimästä maailman kurjuutta! Mitä sanoisit siitä, Hannes!"
No ... te tulitte jo tänään? huudahtaa Mikko Suomenvaara. Minä tulin, vastaa Sakris. Mies ei koskaan petä lupaustaan! Ja minä olen jo katsellut paikan päälle, johon koirakartano pykätään... Tuonne kummulle... Niin, mutta ... olihan puhe, että tulisitte vasta viikon kuluttua! Sakris ällistelee. Hän mutisee jotain sellaista kuin: Jaa, jaa... Mutta minulle ... se passasi juuri nyt.
Hän ryhtyi nyt hirveä nylkemään, mutta huomasi pian tarvitsevansa apua raskaan elukan kääntämisessä. Vielä kerran hän nousi kummulle ja päästi vihellyksen. Nyt hän sai vastauksen kahdelta eri taholta: toinen tuntui kuuluvan kyllä läheltä, mutta toinen niiltä tienoin, missä Pekka oli ampunut. Tämä merkitsi jotakin. Olikohan Pekka ampunut hirven vai pyysikö hän apua? Mitä nyt oli tehtävä?
Ja nyt Henrik aikoi lähteä noin ilman muuta. Sepä vasta kaunista! Ja hänen rakkautensa? Ei, hän oli kurjamainen pelkuri, eikä ansainnut hänen rakkauttansa! Ellen astui vatiin ja musersi sekä sen että herneet. Sitten meni hän ylös kummulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät