Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Al-Hafi, menehän! Mä rahat tahdon pian saada. AL-HAFI. Ei, en enää ilveilyyn mä tähän suostu. Kerran kuitenkin se hänen kuulla täytyy. SALADIN. Kenen? Mitä? SITTAH. Al-Hafi! Näinkö lupaukses pidät? AL-HAFI. Mitenkä saatoin edes uskoa näin kauas mentävän? SALADIN. No, saanko kuulla? SITTAH. Al-Hafi, puhu punniten, mä pyydän! SALADIN. Tää kummaa on!
Hän ei uskaltanut kylmyyden tähden lähteä huoneestaan. Onko rouva Grålund sairas? minä kysyin. Eipä juuri niin sairaskaan, hän vastasi pitkäveteisesti, mutta hän ei siedä kylmää. Mitä kummaa! Olivathan nämä tavallisen lämpimät huoneet miksi ei hän sitten näissä tarennut olla? Kuljimme monen huoneen läpi ja pysähdyimme viimein suljetun oven eteen.
Niinkuin sitä muka mittailemalla saisi selville, oliko muoto hyvä tai huono! Sen määräsi vaan tarkka ja tottunut silmä semmoinen kuin Riitan. Keskiviikkoa vasten yöllä ei Lopo saanut unta vähän vähääkään. Oli se niin kummaa ajatella, että huomenna taas pääsi alkamaan elämää ikäänkuin uudelleen. Lähteä vapauteen tuonne, aivan kuin lintu häkistään... Oikein tahtoi naurattaa.
Johannes tarvitsi taluttajan, alkavaisten askeleittensa johdattajan, nääntyväisen touvon kastajan. Johannes tapasi johdattajan, löysi kastajan. Ei kummaa, että luulemme touvon edistyvän. Mikä ei ole tavallista, se näkyy pian. Mikä ei ole tavallista, sitä rakastamme tai vihaamme, aina miten se on hyvä tai paha.
"Miksi laskit tuon miehen menemään?" virkkoi joku vieraista, "hupaista olisi ollut nähdä edes muutamia näytteitä hänen väkevyydestänsä". "Onko hän sitte niin väkevä?" kysyi Gyldenstjerna pilkallisesti. "Hänen vertaistansa ei löydy koko tästä läänistä", vastasi toinen. "Kummaa, ettet ole kuullut sitä.
Mutta hän ei katsonut ylös sinne, missä minä seisoin, melkein hänen päänsä päällä jyrkän kaivanteen reunalla, vaan kääntyi päinvastoin pois, katsoen pitkin rautatielinjaa. Hän teki sen tavalla, joka kummastutti minua, vaikka henkenikään uhalla en olisi voinut sanoa, mitä kummaa siinä oli.
«Onpa kummaa nähdä Johannesta iloisena!« sanoi Kaisa sisar, kastaen kuivan leipäpalansa suolakuppiin. «Eilen vielä oli hänen katseensa musta kuin Kalajärven vesi; lienee hän nähnyt keijukaisia eilen illalla tahi somaa unta viime yönä«. «Tänä vuonna saa petäjä kuorensa pitää«, vastasi Johannes, joka hyvällä ruokahalulla nautti samaa ruokaa kuin Kaisa.
Hän kuuli, mitenkä rouva kartanolla tiuskui piioillensa, kieltäen heitä kaikkia puhumasta sanaakaan Jonsonien kanssa, ja miten neiti Burström huusi niin kovasti, että matami Jonsoninkin piti kuuleman: "mamma raukka, kun hänen täytyy ryhtyä tekemisiin semmoisen roistoväen kanssa!" Mitä kummaa hänen nyt tuli tehdä? Mihinkä oli rouva vienyt lapset?
Paras meidän On sitä karttaa. Ratsun selkään siis! Vähemmälle nyt jäähyväiset jääkööt. Pois varkain! Konsa turma tuloss' on, Ei varas lie ken turvaa pakohon. Neljäs kohtaus. Linnan edustalla. VANHUS. Vuoskymmeniä seitsemisen muistan; Sill' ajall' olen monta kummaa nähnyt Ja julmaa päivää; mutta kaikki leikiks Tää hirmu-yö on tehnyt.
»Niin.» Emäntä katsoi ihmeissään, ikäänkuin kysyen, että mitä siinä nyt niin kovin kummaa oli. »Ketä tohtorit ovat parantaneet?» päivitteli Mikko. »Tappoivat ne setävainajankin. Sinne nyt ei ainakaan pidä mennä. Saisihan tuossa nyt vielä elää tuo ukko meillä nuoremmilla neuvonantajana... Vai, mä vieläkin sanon, vai tohtorilla nyt itseänsä tapattamaan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät