Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Välipä kyllä, vaan kun se on minusta niin kumma. Elä huoli enää kummastellakaan. Paavolaa melkein suututti, kun toinen sen vielä otti puheeksi. Hän oli jo ruvennut sydämmessään epäilemään, että sillä mahtaa olla joku oma temppunsa ... mikä sen tietää tuommoisen maailmankiertäjän, mitä metkuja se on siellä oppinut ... ja eipähän se niitä toiselle neuvone!
ANNA. Pois minusta, pois! MAUNO. Niinkö kova sinä olet? Vaikka tiedät, ettemme enää koskaan toisiamme tapaa. Anna, Anna, elä tuomitse, elä ole liian ankara! Sinä et tunne miehen luontoa, etkä tiedä kuinka kovaa tuo taistelu on intohimoa vastaan. Ei ole niin kumma, jos jonkun kerran tappiolle joutuu, kukapa on vahingon veräjälle päässyt.
Jospa olisi keneltä neuvoa kysyä, kenelle sydämmensä avata... Jos uskaltaisin rouvalle tunnustaa... Enhän minä Pekan rehellisyyttä epäilekään. Mutta jos hänkin erehtyisi. Jos hän vaan luulee minua rakastavansa, jos hän katuisi. Eihän ihminen voi aina olla varma itsestäänkään. II:n KOHTAUS. Valmista teevesi kello kymmeneksi. Me menemme nyt ulos. Kumma vaan, ettei ompelijatarta kuulu.
Keräyslistoja oli myöskin paljon levitetty, joten voi toivoa runsasta avustusta. Seuraavana päivänä ilmestyi Aarnion työpaikalle kumma kapine Pietarista. Se oli ammattitoveri Rimpinen, kovin ovela ja notkea mies. Sanoi juuri paikkakunnalle sattumalta saapuneensa lakosta tietämättömänä. Rimpinen oli itse kohteliaisuuden perikuva, puhuen viittä erikieltä. Hänen makeileva puhetapansa oli verratoin.
Eipä neiti mennytkänä, Tuon neiti sanoiksi virkki: "Tok' en Kuulle mennetkänä, Kuuli' on kumma katsantonsa, Muotonsa monennäköinen: Milloin kaita kasvoiltansa, Milloin liiaksi leviä;
Kyllä minä herätän, jos sattuisit nukkumaan. MAIJU. En minä enää. Antakaa minun olla täällä teidän luonanne. Jos tietäisitte, kuinka vaikeata se on, ette varmaankaan pakoittaisi. JUSSI. Mikä on vaikeata?. MAIJU. Se, se . En minä hirviä kertoa. HANNA. Kyllä arvaan. Ne yölliset näyt sinua kiusaavat. MAIJU. Nehän ne kiusaavat. HANNA. Ihme ja kumma!
"Minkätähden ennen puolta päivää?" "Sentähden että tämä päivä kuuluu puoleen päivään asti tässä suhteessa lauvantai-vuorokauteen." "Mutta sepä kumma! Lauvantai-vuorokausihan loppuu puoleen yöhön iltasella ja sitten alkaa pyhä." "Hm ... niin se vuoden päiviä lukiessa, mutta näillä asioilla ovat omat lukunsa.
"Mitä? Väittääkö Matti totuuden olevan Hänen tahtoansa vastaan, sepähän kumma ajatus? Semmoistako se on Matti oppinut kotona ja koulussa?
»Niin, hän on myöskin kestikievarissa», virkkoi Ahto. »Mutta tässäpä nyt eroavat tiemme.» Pappilan nuoret sanoivat jäähyväiset. Lilli ja Aksel saattoivat Arvoa kievariin asti, jossa he, lämpimät jäähyväiset sanottuaan sekä terveiset lähetettyänsä sedälle ja tädille, erkanivat mennäkseen kotiinsa päin. »Kumma, ettei meidän ukkoa jo kuulu.
Hänkin mietti, mutta hänen miettimisensä olivat ihan toista laatua kuin Heikin. Hänestä oli kumma, miten juuri hän oli sattunut saamaan Laurin pojan trengikseen, sillä Laurin pojaksi luuli hän Heikin. Heikki ei, hämissänsä kun oli, ollut kertonut, että hän oli Laurin kasvate, ettei Lauri siis ollut hänen oikea isänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät