Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Sinä tietysti sanoisit: Sinähän olet vielä vasta-alkaja; eihän ole kumma, että erehdyt; kaikki lapset alussa joskus erehtyvät. Ole kärsivällinen! Juuri niinkuin sinä puhuisit lapselle, puhu itsellesikin. Alistu välttämättömään kohtaloosi, alota uudestaan ja uudestaan eläkä nuru, vaikket usein onnistukkaan. Se on kai ihmisen olemassaolon välttämätön ehto ja sellaisena se on kestettävä.
Eikä olekaan kumma, jos se sitä tellää tulemaan maan täydeltä, kun rahtilaiset käyvät siellä koko talven, niin että siellä istuu ja kyköttää tuota miestä kuin varista ruispellon aitaseipäissä.» Piippu alkoi sammua.
Jälleen en täysin tajunne sanojesi tarkoitusta. Mutta kumma mies olet.
Eikä se kumma ollutkaan, että saarnani oliwat sen sisällyksiset, sillä ne lähtiwät miehen sydämestä, joka niin werrattomasti rakasti itseään ja ja loistoa ja kunniaa, Wendlaa ja Wendlan professoria. Kun minä tulin kotiin, kiitti Wendla minua nytkin; totta kai hänkin tiesi itseänsä rakastettawan.
TOPPO. Eikä ne sinun kynsissäsi kauan riittäneetkään, se täytyy tunnustaa. RISTO. Oliko kumma. Yksi kuusi sataa markkaa. Ei sillä pitkälle juosta. TOPPO. No, eihän se niin suuri summa liene mennäkseen, vaikka kyllä saa hikoilla, ennenkuin se koossa on. RISTO. Kävitkö muuten anniskelussa? TOPPO. Sieltä juuri tulen. RISTO. Ja siellä oli miehiä? TOPPO. Kuinkas sitten.
Ei siis kumma, jos turvatoin kansa etsi turvaa ja myös monta valistuneimmistakin toivoi Simonin tulevan kaupunkiin. Mutta Johan oli voimakas, ja jos hänen puolueensa vaan olisi pysynyt yksimielisenä, niin varmaan ei Simoni milloinkaan olisi saanut kaupunkia haltuunsa.
"Muista se!" virkkoi rahastonhoitaja, antaen pienen pussillisen kultamuruja postinkulettajalle, joka oli luvannut toimittaa ostoja "muista se! parasta kuin suinkin löytyy pitsiä, tiedäthän, nauhoja sekä rimssuja koreaa pitää ottaa; perkele huolikoon mitä se maksaa". Lapsi jäi, kumma kyllä, elämään ja höystyi.
RUOTSILA. Minä olen poikana uimaankin oppinut siinä. LIND. Etkä silloin hukkunut? RUOTSILA. En, sinulle harmiksi, en hukkunut. LIND. Ihme, kumma! RUOTSILA. Mitä? LIND. Ei roistot vähällä häviä! RUOTSILA.
Ukkonen jyrähti kovemmin ja koko itäinen taivas oli harmaan vaipan taa kätkeytynyt. "Mutta se on tuo Leena vielä vanhoillaanki oikein laatu tyttö ja pulska kuin riikin ruhtinatar. Eiköhän se sopisi, että lyötäisiin ryysyt yhteen. Kumma etten 20 vuotta ennen tuota huomannut; mutta 'kan tenkka', loihan Jumala aikaa, eikä puhunut kiireestä mitään.
Kun vaaka oli tuotu, mittasi Musta Antero noidiksi luullut, ja ... ihme ja kumma! useimmat olivat paljon keveämmät kuin heidän ruumiinrakenteeseensa nähden olisi luullut. Tarpeetonta lienee tämän ihmeen selittämiseksi huomauttaa, että Musta Antero punnitessaan teki vääryyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät