Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Varmaan siis Lygia, Linus ja Ursus olivat paenneet tulipaloa, kuten kaikki muutkin tämän kaupunginosan asukkaat. »Nyt täytyy koettaa etsiä heitä ihmisjoukosta, kaupungin muurien ulkopuolelta», mietti Vinitius. Eihän ollut kumma, ettei hän ollut kohdannut heitä Via Portuensiksella, sillä he olivat saattaneet kulkea toista tietä, Vaticanuksen kukkulalle päin.
Tiellä mennessään sanoi vieras Jäykkälän isännälle: "Kumma, kun täällä on niin paljo kirjoitusmiehiä, vaikka he ovat niin köyhiä!" "Kuinka köyhiä?" "Eihän noiden asunnot näytä miltään loistavilta, eivätkä jaksaneet ostaa tuota maatakaan, ja tuskinpa 'koljakkipotelia' löytyisi koko kylästä jos niin tarve tulisi."
Sanan syttävän sattumalta joku peruukki lausui, kun olit siirtänyt puheen ihmiskuntoon, joku lausui: "Napoleon, oli kumma mies se, kumma sydänkin hällä: se harvempaan kuin normaali-ihmisen löi, vain neljäkymmentä kertaa joskus, niin väitetään."
Koko tämän pitkän, helteisen päivän jauhaa jylkyttelin hein'ajaksi leiväksiä, niin että hiki päästäni tippui. Puolelta päivin aloin ihmetellä mielessäni, mikä kumma meidän Mustille oli tullut, kun se alinomaa ulisi ja haukkua luskutti niin äkäsesti.
"Hiiskukaat vielä sana", lausui Scrooge, "ja te pääsette virastanne joulua viettämään! Olethan sinä aika puhuja", lisäsi hän, kääntyen sisarenpoikaansa. "Kumma, ett'et koe parlamentiin." "
Mustat nekin ovat, virkahti Johannes, hyväillen vaistomaisesti hänen pyöreää polveaan. Irene suuteli häntä intohimoisesti. Siitä oli kauan kuin hän oli niin suudellut Johannesta ja tämä tunsi kiihkeän verivirran syöksähtävän sydämeensä. Ja kumma kyllä, ei Irenen hellyys enää vaikuttanut häneen ollenkaan vastenmielisesti. Irene aavisti jo voittonsa. Ja hän oli jalkeilla samassa silmänräpäyksessä.
ROSSE. Duncanin ratsut kumma, mutta totta Nuo somat, kauniit, rodun valiot, Hurjistuneina pilttuuns' särkivät, Kurista huolimatta maalle syösten Ikäänkuin sotaan ihmiskuntaa vastaan. VANHUS. Sanotaan, että toisiaan he söivät. ROSSE. Niin tekivätkin; sen ma kummakseni Näin omin silmin. Tuossa kunnon Macduff! MACDUFF. Ettekö te näe? ROSSE. Jo tiettyn' onko, ken on murhan tehnyt?
Herrasväen puolella on ihan pimeä. Mikä kumma häntä nyt vaivasi... Suotta antaisin hänen hädissään huomiseen asti olla... Mikä ihme vaan liene niin hänet sille tuulelle saattanut Säpsähdin sentään ensin vähän... Olisi toinen enemmänkin säikähtänyt... Tulee kaikessa rauhassa morsiantaan tervehtimään ja täällä Kaikellaista sattuu Joku tulee... Hän varmaan SELMA. Pekka! Sinä olet täällä!
Kumma kyllä, saattoi Johannes nyt ajatella tuota kaikkea ilman katkeruutta. Eilen se ei olisi hänelle vielä onnistunut. Eikä vielä jotakin minuuttia sitten. Mutta Trudchenin läsnä-olossa oli jotakin, joka pakotti hänet alistumisen evankeliumia julistamaan. Täytyy tyytyä siihen, mitä täytyy, sanoi hän. Ja sitten, aivan huomaamattaan, hän rupesi omasta itsestään puhumaan.
Leskenä olisin ja asuisin velimiesteni kanssa yhdessä... Mutta eihän toki Jumala liene niin sallinut, ettei Antti enää tulisi. Mutta kumma se vaan on, ettei se kirjoita, ajatteli hän ympäri päänsä, ajatteli uudestaan, mutta ei selvinnyt, ei tulevaisuus eikä nykyisyys, kaikki sekaantui yhdeksi hämäräksi ja mielen avaruus vähitellen pimeni mustaksi ... kuni myrsky-yö tuolla ulkona.
Päivän Sana
Muut Etsivät