Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Luo kun ehti nainen hän rauhaisasti niitten puolehen, ylentyneenä otsa kumarainen, kuin rukoellen katsoi hetkisen. Ken ollut lie? Uus tuokio kaikk' on jo poissa, vaimo mennyt, valoton jo sali tuo kuin kaikki kartanokin. Ken? Virka! Aave rauhatonko vai ehk' outo kuvain kumartaja jokin, ken maalla vieraall' uskon vieraan sai? Ei, aave ei hän ollut rauhaton, min näit, se rauhaisaa ja totta on.
Oo, Rita, kuinka tämä kaivelee sydäntäni. So-so-so! Vaan ne pojat, ne saavat kerran tuta, kuka on herra, siellä rannalla! Siellä joku koputtaa. Varmaan Borghejm! Käykää sisään! Hän on pieni, henturoinen, kumarainen olento, vanha ja harmaja, terävät ja tuikeat silmät. Pukunaan vanhanaikainen korjankirjava hame, musta säpsähattu ja kauhtana. Täti! Tuo on varmaan se!
Inkeri, Elli ja muutamat noista toisista onnettomista olivat polvillaan ja tuijottivat maahan; toiset taas seisoivat suorina ja näyttivät rohkealla asennollaan tahtovan uhmata tahi osoittaa viattomuuttaan. Vielä oli syytettyjen joukossa eräs vanhuuttaan kumarainen eukko, jonka silmistä loisti mielipuolisuuden kamala tuli ja jonka koko käytös osoitti, ettei hän tiennyt olevansa syytetty.
Sitä kuljetti kumarainen raataja, jonka naama oli keltamullan värinen, täynnä halkeamia ja uurteita, niin vailla kaikkea ilmettä kuin tuhraten pyyhitty ajatusviiva. Tuosta miehestä olen varma! ajatteli Adelsvärd. Kun he olivat joutuneet niiden rappusten kohdalle, jotka veivät kaupungin puistoon, viittasi hän pursimiestään hetkeksi keskeyttämään soutamisen.
Ja nyt lepää Maria haudassaan, ja sinä olet vanha, kumarainen ukko". "Se on tullut murheesta ja puutteista, sydämen murheesta, ruuan ja vaatteiden puutteesta, jaa, kaiken puutteesta, Margareta. Ajatus, ymmärrys, miehen älyllisyys, usko Jumalaan, luottamus Kristukseen, kaikki on puuttunut ja kaikki olen minä ajanut pois itseltäni juomisella.
Hän on vanhanpuoleinen, niukan kumarainen rahvaannainen, päässä täyshuntu, joka varjostaa jossain määrin kasvojakin. Katse maahan luotuna, syvä mielenliikutus äänessä: Olen Laudusta sen tytön äiti, joka URMAS Sinä...? Tyyntyy, käy luo ja ottaa häntä kädestä, jonka vaimo ojentaa suuresti hämillään: Se tapaus on minuun koskenut. Istu, äiti parka!
Kuu paistaa heleään ja kuvajainen kulkee melkein hänen edellään. Olivatko ne hänen polvensa, nuo jotka näyttivät niin koukkuisilta ja kuihtuneilta? Ja oliko se hänen vartalonsa, tuo kumarainen ja käpertynyt? Hoh-hoi-jaa! Hän ei jaksa nousta koko rinnettä yhteen palaan, vaan pysähtyy huohottaen puhaltamaan. Niinkö heikko hän jo oli?
Mies oli hyvin kumarainen ja vanhan näköinen. Heidän täytyi lähteä pois, kuin eivät he saaneet työtä Pognembinissä. Satoi. Vaimo nyyhkytti sydäntä särkevästi, surressaan kadotettua kotiaan ja kotiseutuaan. Mies oli vaiti. Oli aivan tyhjää tiellä, ei näkynyt vaunuja, ei ihmisiä, ainoastaan ristiinnaulitun kuva ojensi sateesta kastuneita käsiään ilmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät