Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 27. marraskuuta 2025


MACBETH. Kysyikö hän mua? LADY MACBETH. Tiedäthän sen. MACBETH. Tuo tuuma jättäkäämme. Hän juur' mua kunnioitti; ja ma olen Väeltä kaikenlaiselt' ostanunna Kultaisen maineen, jota käyttää täytyy, Kun on sen hohde kirkkain, eikä oiti Pois heittää noin.

Aares: Soittimen kultaisen miekallaan pirstoiksi lyö. Hermes häijy jo hekottamaan ilkeästi; vaan Foiboo Ynnä runottaria suruhun saattavi työns. Uusi Aamor.

Cazique osoitti suurta mieltymystä amiraaliin ja pahoitteli hänen poislähtöään, vallankin amiraalin siirtyessä laivalle. Eräs kuninkaan uskotuista sanoi amiraalille, että cazique oli käskenyt valmistaa amiraalille kultaisen patsaan, niin ison kuin hän itse, ja se tuotaisiin kymmenen päivän kuluttua. Amiraali astui laivaan aikoen heti aloittaa matkan, mutta tuuli ei sallinut.

Ennen menoamme moskeaan, joka on tämän juhlallisen paikan toisessa päässä, seisoimme muutaman minuutin n.s. "kultaisen portin" luona, josta on paras näköala

Teet paremmin, kun paloat kivisehen kiukahasen, kytkeihet kypenihisi, himmennäihet hiilihisi, päivällä pi'eltäväksi kotapuissa koivuisissa, yöllä piileteltäväksi kehän kultaisen kuvussa." Tempasi tulikipunan palavoihin pakkuloihin, koivun kääpihin kovihin, vaskisehen kattilahan.

Hän oli ehkä kuusitoistavuotias, vaaleat palmikkonsa olivat somasti käärityt kultaisen hius-nuolen ympäri, ja yllänsä oli hänellä valkoinen hohtopuku, joka pilven-hattaran tapaisena ympäröitsi tuota liljan-valkeata, suloista, ihanteen-ihanasti muodostunutta, enkelimäistä olentoa.

Suleima! jos isälles velkaa ma oisin, ja mun sa naisit, niin tuskin sa armasta nimeäs yhä kuulla ja kuulla saisit! Mut nyt olen laulaja itse, min nimen he piirsi kultaan: Suleiman vankina unta nään ajan kultaisen väikkyvän tultaan! Kai Hafiz gaseelein laulaa voi suloa impensä armaan, kai lauluruhtinaan eessä lien vasta-alkaja varmaan;

Vinkui vastahan vihuri; Kaikki ihmiset ivalla Tiepuolista tirkisteli, Mua pilkaten poloista. Käännyinpä kotihin koito: Nytpä vainiot viherti, Myötätuulet tuuditteli, Maat mäelti mennessäni, Kulkeissan' alamäkeä Kodin kultaisen pihalle: Taivas kiilsi kirkkahana Päivän paistavan valossa, Luonto riemussa rehoitti, Ihmiset ilon väessä Mun syliinsä sieppaeli.

"Ahah, nytpä jo voisin panna vetoon kultaisen kruunukolikon, että sinulla on ollut riita jonkun Edinburg'in Tuulen-kärventäjän kanssa siitä syystä?" "Riitaako! eipä toki, hyvä isä", vastasi perthiläinen aseseppä, "vaan miekanmittely on mulla tosin ollut semmoisen kanssa St. Leonard'in vuorella, kunnon kaupunkini kunnian puolustamiseksi, sen tunnustan.

No ettehän tiedä, että nyt jätämme ihanaisen kotomme. Voi teitä kurjia! Minun täytyy itkeä, täytyy. TIMO. Katsos kuinka neuvoit äsken itse. Pidä sydämesi jykevänä, sydämesi jykevänä. JUHANI. En voi, en voi, heittäissäni kultaisen kodon. TUOMAS. Painaahan tämä päivä miehen mieltä; mutta Impivaarassa on meillä pian toinen koto ja kohta ehkä yhtä rakas. JUHANI. Mitä sanoit, veljeni?

Päivän Sana

raudalla

Muut Etsivät