United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
KULLERVO. En mä silloin suohon sorru, Kun sorrun sotatiloille. Soma on kaatua sotahan. Siellä kaunis miekan kalske Urhon mieltä innostavi.
Nuoren on ikä edessä Oppia osaamatonta. KULLERVO. Kaikkiko mua vihaavat? Siskot, veljet, taattonikin, Sukuni, jota sureksin! Sinä yksin, äiti armas, Ystäväni muit' ylinnä. Annas, lyön lihattomiksi, Luuttomiksi kurjat luhdon. Karkaa isänsä kimppuun; Armi menee väliin. Pois välistä! ARMI. Sun sukusi! KULLERVO. Ei ole sortajat sukuni, Väärät miehet veljiäni. Väisty, äiti! ARMI. Mut isäsi!
KULLERVO. Huolisinko siitä? K:N EM
Siltä salli kuulustella, Kuinka käypi rynnäkkömme, Onnistummeko hyvästi. KULLERVO. En kysy kylästä mieltä. Tapaukset on minussa. Minusta ne puhkeavat, Kuin väkevä multa tuopi Povestansa paisuvasta Riistan ynnä rikkaruohon. Niin tekoja hautuneita Minusta käteni kautta Puhkeaa terälle miekan. Mitä tietäisi Onervo? KOTRO. Mitä puhkeaa sinusta Tekoja, ne tiedustella Voipi hän jumalten luona.
MUTRU. Mies ei hyppele hevillä. Astunta on arvokkaampi. Kuka maksaisi hypystä! Enkä jaksa nyt hypellä. Vatsa vaativi veronsa. Tanhut säästän tappeluiksi. KOTRO. Käytkö, Kullervo, keralla? KULLERVO. Siihen ei iloni riitä. Minust' on tapettu tanhu, Mieli hilpeä, iloinen Surmattu sukuni tähden Kapalossa, kehdossani.
Kullervo Kalevan poika Läksi suorien sotahan, Pisti pillit pussihinsa, Soitti suolla mennessänsä, Kullervoitsi kankahalla, Patakoitteli palolla. Saatihin sana jälestä: "Maammosi kotona kuoli."
KULLERVO (yksin). Taaksensa katala katsoi! Jospa tuosta tuiman raudan Syöksisin sydämmehesi! Nuo mitä tahtovat minusta? Aikovatko pehmitellä Tyynyksi teräsmurua, Tehdä villaksi kiveä. Oman hautomansa haukan
Tämän ainoan ystävänsä kanssa kahden kesken lähtee nyt Kullervo metsälle, aikoen pyytää itselleen sen otuksia elatukseksensa. Huomaamatta vievät hänet askelensa silloin sille paikalle, missä hänen rikoksensa sisaren kanssa oli tapahtunut. Kuinka syvällä tunteella kuvaa Suomen runotar sen kauhunpaikan näköä! Koko luonto siellä yhä vielä itki tuota luonnotonta tekoa.
KULLERVO. Tässä sulle on parasta, Kaunihinta, hempeintä: Vyöt, hamoset, huivit, helmet. Tuossa vielä kautokengät Kepeät ne kaikki ryöstin Oman äitini varaksi. Sinut kun vien äidilleni, Niin ne nyt sinulle annan. Tuonne metsähän ravista Yltäsi risaiset rievut, Siellä uusihin pukeu!
KULLERVO. Mut emäntä, ahnas Ilvo Vehnästäkö teille viilsi, Syöttikö sianlihoja? KOTRO. Kielen katkeran se velho Antoi aamuleivän kanssa Viskeli vihasanoja. Muutkin murisevat. TUIRO. Mutta seppo on sävyisä, Lempeä, hyväsisuinen Hänt' et moiti. KOTRO. En pahasti. Joutaisi enempi itse Vallita on vaimon valta.