United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toki jätti hän meidät, jotka vielä kovempi onni orjuuteen heitti; mutta eipä meistäkään sillon Kalma kaukana ollut. Muistatko, mies, kuinka piennä poikana sinä sillon kuumassa melakassa itses käytit? KULLERVO. Se jo muistostani on kadonnut.
KULLERVO. Olet toki lempeä ja armelias. K:N EM
Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli; löyti turvan Tuonelassa, armon aaltojen seassa. Kullervo, Kalervon poika, pyyhältihe korjastansa, alkoi itkeä isosti, valitella vaikeasti: "Voi poloinen, päiviäni, voipa, kurja, kummiani, kun pi'in sisarueni, turmelin emoni tuoman! Voi isoni, voi emoni, voi on valtavanhempani! Minnekä minua loitte, kunne kannoitte katalan?
Kalevalan kaikkein suurin kauneus, niinkuin jo ennen sanottiin, on siihen punoutuneessa kahdessa erinäisessä, pienemmässä runojaksossa: Kullervo- ja Aino-lauluissa.
Heräy ja toinnu, näytä vielä kerran mailmalle lempeät, siniset silmäs. Mutta hän kylmenee. Mies, sinun tekos tämä on? Sinä pahahenki, sinä hänen tapoit! KULLERVO. Sen tein. Onko hän kuollut? PALVELIJA. Kuollut, ijankaikkiseksi. Tässä tulee meidän miehiä. Rientäkää! NYYRIKKI. Tuossa hän seisoo. Suomikaat hän ensin, sitten nykistäkäät, tappakaat, niinkuin hän emäntänne tappoi.
KULLERVO. Elä, taatto, tuota kuule, Suuren sortajan kiroja! Kuule sorretun sydäntä, Anna kuolla armottoman! Kuolenko ! KULLERVO. Hyvinkin kuole! Sija on maassa mennehillä Mahtavimmankin venyä. ILVO. Missä Ilmari ja Anja? Missä kaikki mun omani? Tuolle kostakaa, jumalat! Kuolee. Hän nukahti. Siin' on loppu. Veikö mahtinsa keralla? Jäikö kunnia jälelle?
KAUKO. Anja, käy keralla, haastan Sulle mielihauteheni. Syrjäytyy Anjan keralla. ILMARI. Kiihko hillitön ei punni Sanojansa kultavaaoin, Tuumin ei mito tekoja. Hurjan hetken unhotamme. Kullervolle. Parannusta varron. Vasta Et pajani töihin pääse. Täst'edes emännän mieltä Kuule, tottele ja nouda Hänen käskyjänsä. KULLERVO. Tuonko? ILVO. Tämän tässä. Uusi päivä Uutta työtä tuo sinulle.
Tuot' en joukkoa vapise! KAIKKI. Terve, Kullervo! KULLERVO. Ei terve Teille koirille ikinä. KOTRO. Näytät syttä synkemmältä, Mutta oivalla sanamme. Me sinua silmin, korvin Etsimme kuin kontiota. Luulin, että toivotonna Surman suuhun jo sukesit. Onni ett' elätkin vielä. Surman ei omaksi jouda Mies, jok' on tekoja tiine. Tuoss' emäntä! Kuollut. Kaikki levottomina.
Vielä pahempi lapsus calami ilmautuu Kullervo-runoissa. Untamon väki surmaa kaiken Kalervon kansan, paitsi yhden neidon, joka sitten synnyttää Kullervon. Kuitenkin tapaa sittemmin Kullervo myös isänsäkin elossa ja hyvässä terveydessä.
Tuolla Kullervo nolona Kuin jälestä tappioitten, Vaikk' on voittaja ylevin.