Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyöen muille maille; Noin se siskolle sanovi: "Hyvästi sisarueni! Itketkö sinä minua, Koskas kuulet kuolleheni, Kansasta kaonneheni, Sortuneheni suvusta?" Noin sisar sanoiksi vinkki: "En itke minä sinua, Jospa kuulen kuolleheksi: Veli toinen saatanehe, Veli paljoa parempi, Korttelia korkiampi."
Mutta hänen sisällinen paatoksensa puhkaisee kaikki hänen aikakautensa asettamat kirjalliset muurit ja viittaa kauas tulevaisuuteen, suomenkielisen runouden kultaisimmille kunnahille. s. 10/10 1834 k. 31/12 1872. Kullervo , Nummisuutarit , Kanervala , Kihlaus , Karkurit , Yö ja Päivä , Lea , Seitsemän veljestä , Margareta . Oksanen seisoi yhteiskunnan kukkuloilla.
KULLERVO. Mitä muistelet isästäni? KIMMO. Hän kiivas oli, mutta rehellinen. KULLERVO. Nuottaako olet tänään vetänyt? KIMMO. Päivän karjassa käynyt olen, niinkuin sanoin. Mies, muotos kauhistaa; tämä terävä ja kylmä katsanto on kärmeen. Kelmeäksi poskes käy ja hammasta puret, että kovin paisuu leukas jännelihat.
Kenties sopisi tosin tässä puolustukseksi muistuttaa hänen hitauttansa; kenties ei hän kerinnyt vielä tointua hämmästyksistään, ennen kuin Kullervo jo oli teille tietymättömille kadonnut. Mutta mahdoton kaunistella ainakin on hänen käytöksensä Sampo-retkellä, sillä siellä on hän useassa tilaisuudessa sangen kurja pelkuri.
Kenties viljaa puinut olet tai vetänyt nuottaa kivisellä rannalla? KIMMO. Karjan jälessä metsässä juosnut olen. Nyt sieniä on kosolta ja sienet karjan hajottaa. KULLERVO. Siivo mies on Kimmo; toki muistan hänen toisenkaltaiseksi, hurjaksi ja itsepintaiseksi, koska isääni hän palveli. KIMMO. Vuosien kuluessa muuttua taidamme, kuitenkin on meissä aina jotain alkuluonteestamme.
Toki muuta en tajua Sovitusta arvokasta Kuin veren verestä, koston. KULLERVO. Meill' on yhteistä jotakin. KALERVO. Yhteistä viha verinen. ARMI. Mutta syyttömiä säästä! Et opettajaksi huoli Sutta, ilvestä, repoa, Et verenhimosta riehu Etkä surmasta iloitse, Vaan iloitset oikeudesta, Väärästä vihassa kiehut. Siksi väärä mahti murra!
PALVELIJA. Hän pajassa on, ja pian hänen tänne saatan. KULLERVO. Hän tulkoon ja miehensä kaikki, vasaroilla ja pihdeillä. I:N EM
Surmasi hirmuinen Kullervo Pimentolan kauniin tyttären, mutta silloinpa katkesi side, joka Pohjolan ja Kalevalan sovintoon liitti, ja toisiansa vastaan nyt taasen kääntyivät sukukuntain aseet, ja onnen ikuisen nyt maamme periä taitaa. Jos ompi niin, niin kasvoipa tuhosta onni. Loista, kuu, ja kirkasta tiensä. Mutta kosken alle, tuohon, he venheinensä pysäyvät.
Kuitenkin kaksi teistä aina vartiana valvokoon ja kaikilla aseensa tietyssä paikassa olkoon, sillä keltatukkainen peikko huonettamme uhkaa. Mutta sisään kaikki. TIERA. Onpa Nyyrikki jo seurastamme pois. VIKSARI. Haastele hiljaa. Hän jäi tuonne kannon taa. Mutta kuinka käymme nyt käsin? TIERA. Kullervo, kuinka tuumailet?
Ahjossa on aatran kynsi, Jonka Väinämö tilasi, Ei ole miekka hurmemieli. Ei rajusti, ei rajusti! Hurjako oletkin, orja? Heitä! heitä! Maasta nosta Väkipalja! Käy käsiksi! Nostaa tulisen raudan ahjosta alasimelle. Nyt takele taitavasti! Maltin työ on rauhan työtä. Vetelemme vuorotellen. Takovat; sen kestäessä Kullervo kiihtyvästi iskettelee yhä hurjemmin. Ei rajusti, ei rajusti!
Päivän Sana
Muut Etsivät