United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aurinkoiset, keväiset aamut kun istun ja luen avonaisen ikkunan ääressä, kun kiurut laulaa ja käet kukkuu ympäristössä ja soitto vallitsee koko kaupungin, joka ei vielä ole herännyt päivälliseen pikku kolinaansa on lauantai ja huomenna on sunnuntai.
Käki se kukkuu kuikuttelee Kuivan kuusen latvassa. Kullan ääntä kuulustelee, Mielensä on raskasna. Silloinpa kajahti vastineeksi metsästä kuin hongiston urut: Mustan metsän kainalohon Minun mieleni palaa. Päiväll' en voi päästä sinne, Juoksen yöllä salaa.
Asia, johon on jo totuttu, tulee ihmeeksi, ihmeenä pidetty jokapäiväiseksi. Kuules, kuinka käki kukkuu! Tuo on metsän elollista kaikua, joka huutaa ja vastaa itselleen; ja tuossapa istuu lintu yläpuolellasi metsäpääronapuussa, mutta älä katsahda ylös, muutoin se lentää pois. Voi kuinka kovasti sen ääni soi, kuinka väsymättä! kuinka kauaksi se kaikuu, kuinka etäälle se kuuluu!
Siit' on syämeni surunen, kun monta muistuu mieleen, Oma kulta ouostunut, toinen tunkee viereen. Minun kultani kävelee ja surullisna kukkuu, Kultani kulkee kylissä ja muien viereen nukkuu. Tuota teki minun kultani, teki monta vuotta, Aina muita rakasteli, minua piti suotta. Miksi kultani kylmenit, kun ennen olit lämmin, Nyt on rakkaus rauennut ja viha tullut väliin.
Käki kukkuu, peippo visertää, pihka tuoksuu, kanerva kukkii, hongan latva humahtaa heikossa etelätuulessa, ja veneet on saatava vesille ja verkot ja siimat kuntoon muuta taikasauvaa ei tarvittu. Elämä kulkee yht'äkkiä entisessä uomassaan. Tuossa on ruispelto, tuossa niitty. Jo tuntuu tyvenen meren tuoksu, kuuluu sen säyseä kohina. Pikkukalat kiitelevät matalassa purossa, jonka vartta polku johtaa.
Kai luovaa hän kuin laiva, kallistuu, mut "kukkuu kukkuu" senkin simasuu. Ja vaimo, vähitellen leppyy hän ja tuntee sydämensä heltyvän. Mut vielä, kuinkas muuten, ärisee ja kukkujalle todet tulkitsee: "Ne kukkuvathan muutkin toisinaan saa viina viisahankin kukkumaan. Sa kukut yötä päivää, kelvoton. Kuin käki, päissään sananparsi on."
Ja väliin taas soitti Katri kanteletta ja he yhdessä lauloivat "Kukkuu, kukkuu," "Honkain keskellä," "Sydämestäni rakastan" ja monta muuta lapsuudesta saakka tunnettua ja rakastettua laulua.
Vai et!... Sukkelaan siitä! Armas nukkuu, kuu. Käki kukkuu, kuu, Hän nukkuu, kuu, oi nukkuu. Kolmas näytös. Keskellä pöytä. Pöydällä virsikannel ja lukkarin hattu. Joukko tyttöjä. TYTT
Koska muilla on ehtoo, on meillä ruusuinen aamu, käki kukkuu ja peipposet visertää, allamme on autuuden niittu ja päällämme ijankaikkisesti sininen taivas, ja enkelit soittaa musiikia. Niin juuri, niin juuri. Mutta yksi vikkelä keino.
Tämä arvostelu on ainoastaan tieteellinen; heidän käytännöllinen merkityksensä on viimme aikoihin saakka ollut ehkä painavampi, kun muiden tuotteiden suomalaisen runollisuuden alalla. "Tuoll' on mun kultani;" "Kukkuu, kukkuu;" "Minä seisoin korkialla vuorella;" tuo kaunis, surullinen "Mistäs tulet;" "Läksin minä kesä-yönä käymään" ovat näitä vastamainituita runoelmia.