Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"No, pitäkää sitte rahanne!" kuiskasin minä kiivaasti; kyyneleet himmensivät näköäni. "Vaan en minäkään ota niistä grosheniakaan en koskaan, usko se, Ilse!... Ennen istun minä pihakammarissa ja sidon hautaseppeleitä ja kukkakimppuja herra Claudiukselle!" Hän katseli minua. "Kuka on jo ehtinyt kertoa teille pihakammarista?" Minun silmäni etsivät ehdottomasti Charlottea, joka punastui ja hymyili.
JUSSI. Pah hän sen kestää. Ja paetkoon tänne, jos hätä tulee. No niin, siinä paha, missä panetellaan. Nyt se on ohitse. HANNA. Loistava menestys, esiinhuutoja, kukkakimppuja me jo tiedämme. MAIJU. Kuka kertoi? JUSSI. Onnea vaan! Saako sinua nostaa? MAIJU. Ei, elä, elä, Jussi. HANNA. No, miltä tuntui? Kerro! MAIJU. Jahka tästä selviän. Minä olen kuin kuumeessa vielä. Antakaa minulle vettä.
Siellä ovat talonpojat jälleen työmaillaan, kokoamassa viimeisiä luokojaan. Työvoimia on vähemmän, kaikki nuoret miehet ovat poissa, mutta vanhemmat miehet ja naiset tekevät työn sitä reippaammin, niinkuin puuttuvienkin puolesta. Vanhemmilla naisilla on rinnassa kukkakimppuja niinkuin kunniamerkkejä, ilmaisemassa, kuinka monta heillä on poikaa sodassa.
"Kauniita kukkakimppuja 10:een äyriin ja vihriäisiä seppeleitä 2:een äyriin kappale. Ne tuoksuavat parhaiten, kun ovat kuihtuneet." "Kaiketi myyt sinä kolme 5:stä äyristä," tinki neitsy Madsen. "Te saatte mennä, neitsy Madsen, minä soitan, jos minä haluan jotakin." Neitsyt pyörähti ulos tavallista punasenruskeampana kiukusta. "Mikä sinun nimesi on?" "Dina." "Se on kaunis nimi.
Me riennämme hautausmaalle ja ehdimme sen verran nähdä, että hauta on ylt'ympärinsä havuilla koristettu. Siihen rovastimme maallinen maja lasketaan. Nyt sataa kukkakimppuja ja seppeleitä hautaan, mutta vielä lisäksi itsekukin kohdastansa heittää kourallisia multaa hautaan.
Sen tehtyään jätti H. M. meidät hyvästi kiitellen vielä lähteissäänkin monta kertaa. Tultuamme maneisista ulos, panivat Pietarissa asuvat Suomalaiset soturiemme painettein kärkiin kukkakimppuja ja seppeleitä. Soittokunnan soittaessa marssimme kaupungin lävitse ja menimme Kyrassierin maneissiin jossa olimme majaa.
"Mutta sitä ei hyväksytä," hymyili luutnantti. "Pappa saa tietää että minun pitäisi esittelemän Jemtlannin morsianta, päässä leveän isoja kukkakimppuja". "Vai niin, vai niin. Mutta mitä sanotte Florasta?... Flora, kukkajumalatar," virkkoi kamreeri; "sen minä olen miettinyt Annettelle." "Aivan oikein," sanoi Hjalmar, "aivan oikein."
"Osaatko sinä Elsa tehdä parempia kukkakimppuja?" kysyi Liisi. "Vieläkös nyt kauniimpia; kyllähän ne jo ihmeen kauniita ovat!" vastasi Elsa. "Kyllä sitä täytyy lähteä huojumaan kotiin käsin, ei tässä nyt muu auta", sanoi mamseli, nousten seisomaan. "Lähdettekö jo kaupunkiin, täti?" kysyi Antti. "Ettekö te sisälle tulekaan?" kysyi Klara. "Minä kävin jo, hyvä lapsi! Hyvästi nyt kaikki!"
Päivän Sana
Muut Etsivät