Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Metsässä on suuret puut ja metsässä on marjat, metsässä käy kontiot ja köyhän kotikarjat. Kukat pienet kukoistavat suurten puiden alla, valkopilvet vaeltavat suven taivahalla. Hongat hiljaa humisee ja käkö kukahtelee. Köyhän sydän keveämmin silloin sykähtelee. Alla suurten surujenkin kukkii kukat mieleen. Köyhä kukan kuroittaa ja pistää rintapieleen.
On totta, Grotten uhriks monta saa, Alut kulttuurimmehan on uhrausta, Ja Grotte kulttuuria edustaa. Ja itse luontokin on uhrausta: Saa kerran henkens' antaa joka mies, Sen vaatii luonnon suuri uhrilies. On liha heinä, sanotaan; Ja elomme on kukan kuihtumusta, Käy kuningaskin anteeks! kuolemaan.
Saanko tuon kukan? kysyi hän ja ojensi kätensä. Mitäpä te sillä, mutta antoihan Elli sen kuitenkin. Pastori oli poistunut vähän matkan päähän laivaa tähystämään. Silloin Olavi sanoi: Elkää olko niin surullinen ... antakaa minulle anteeksi, minä pyydän. Mutta miksi te menette? Olavi ei ennättänyt vastata, kun pastori huusi: Nyt se tulee!
Kun poislähtiessäni pudistelin kättä Bolton'in kanssa, tapahtui se iloisella, äänettömällä vakuutuksella, että olimme henki-heimolaisia. Suloista on matkoillansa tavata jonkun puun, kukan tahi maiseman, jota voimme jäljestäkinpäin ilolla muistella.
Myös älkööt liian nopsat tuomitsemaan inehmot olko lailla sen, mi laihon jo ennen kypsymistä arvostelee. Näät pitkin talvikautta korren olen karuna, piikkisenä nähnyt, mutta se vihdoin kantoi kukan latvassansa. Ja nähnyt haaksia oon, jotka suoraan, nopeesti halkoi merta kaiken matkaa, mut hukkui satamaansa saapuessa.
Hymy huulilla erosi Onnellisna, autuasna. Tuli tuoni kukan luokse, Kalma luokse kaunokaisen, Kuiski kesän kukkaselle Suven armahan ajalla, Keskikesän vallitessa: "Kuole pois, ihana kukka, Uuvu jo unehen, rukka! Teen, oi, seppelen sinusta, Ikiloistavan, ihanan, Taivon Taaton kunniaksi, Taaton ikuisen iloksi".
Tätä laatua oli se neitonen, joka nyt viulu kädessä ja seisoen yllämainitulla, vähän korkeammalla paikalla, ilmoitti ympäriseisoville, että hän oli Iloisen Tieteen mestari, jolla oli oikeus taitoansa harjoittaa todistuksen nojassa, minkä oli saanut Air'in kaupungissa Provencessa, ritariston kukan ja kunnian, jalon Aymer kreivin esimiehyyden alla pidetyssä Lemmen ja Musiikin tuomio-istunnossa.
Niin muinen lauloin lemmestä, Kuin oudon kukan tuoksusta, Jon tuuli toi Ja huokua mun soi. Nyt löysin lempiruusun, nyt Voin laulaa myös kuin lempinyt, Ken hunajaan Kastaapi huuliaan. ERHETYKSI
Paitsi noita muutamia iloisia muistoja, jotka nekin yksinäisyydessä muuttuvat surullisiksi, ei siitä ole muuta tähteenä kuin valkoinen, kellastunut lakki, valokuvataulu seinällä ja sen päällä kuivunut kukan lehti, jonka aikoinaan rintaan kiinnitti yksi niistä monista, joiden nimetkin jäivät tietämättä.
Hän katkasi kukan, tarkasti sen ja ilmotti sen nimen sekä kysyi: "Tiedättekö mihin luokkaan tämä kuuluu?" "En", kielsin vienosti. Hän alkoi selittää: "Tämä kuuluu... Katsokaahan miten moniheteinen tämä ensiksi on", käänsi hän puheen, alkaen availla kukan teriötä. Longottauduin silloin aivan hänen viereensä, kukkaa hänen kanssaan tarkastamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät