Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Mutta niin pian kuin puut semmoisessa suossa kasvavat niin suuriksi, että juuret ulottuivat vedenpinnan alla olevaan jäähän, kuivuvat ne pois. "Meidän täytyy tästä ylitse!" sanoi Paavo. "Takanamme on kuolemaa ja hävitystä; mitä edessämme tapaamme ei kuitenkaan voi olla vaikeampaa, vaikka Heikinkin talo olisi ryöstetty ja poltettu. Mutta sinä tarvitset lepoa, mamseli Amalia.
Ratsaille siis, urhoolliset toverit! lisäsi hän; ottakaat mukaanne kaksinkertaiset vesivarat: ilma on raskas, säkit pian kuivuvat. Ratsaille! Abdallah tahtoi ennen lähtöä vielä kerran nähdä enonsa. Naiset olivat ruumiin ympärillä ja olivat jo aloittaneet huolivirtensä. Isäni, ainoa ystäväni, huusi beduiini, sinä tiedät minkätähden lähden luotasi.
Jos pistämme lihapalan kuten tavallisesti tehdään, kokonaisena uuniin, paistuu ohut, huono liha liiaksi, nahkaiset ja säikeiset osat kuivuvat peräti kovassa kuumuudessa, jota tarvitaan paksumpia lihaosia kypsyttämään.
JOHANNES. Sinun ei tarvitse koettaa. Sinä olet hyvä ilmankin. Sinä et osaa olla muuta kuin hyvä. Sinullahan on kyynelet silmissäsi? ANNA LIISA. Eikös mitä! JOHANNES. Ihan selvästi. Elä väitä vastaan, näenhän minä. ANNA LIISA. Nepä kuivuvat siihen paikkaan. Nyt niitä ei enää olekaan. Onkosta? JOHANNES. Ei. Enkä minä päästä niitä sen koomin tulemaan, en vaikka!
»Ja minä näin Hänet, niinkuin kaikki muutkin Hänet näkivät, ja Hän oli niinkuin valkeus ja niinkuin meidän sydäntemme autuus, ja me uskoimme, että Hän oli noussut kuolleista ja että meret kuivuvat, vuoret ja maa lankeevat, mutta Hänen kunniansa ei muutu.» »Mutta kahdeksan päivän perästä pisti Tuomas Didymus sormensa Hänen naulainsa sijoihin ja koski Hänen kylkeensä.
Katsokaas, Nastjenka, kyyneleeni valuvat. Valukoot, ne eivät ketään vahingoita. Ne kuivuvat jälleen..." "Mutta istahtakaa," sanoi hän. "Ei, Nastjenka, minä en tule istumaan. Minä en voi kauvemmin olla täällä, te ette saa minua enään nähdä. Minä sanon teille kaikki ja sitten menen. Minä tahdon vain sanoa ettette koskaan olisi saanut tietää, että minä teitä rakastan.
Sinä menet sinne niinkuin menisit päisin koisin avantoon; sinä menet sinne höyhennettäväksi. Sinne pennisi tippuvat kuin tina tuhkaan, kuivuvat kuin sylki kuumille kiville. Monen rahat, suuremmatkin rikkaudet, ovat sinne kadonneet, niin ett'ei savuakaan..." Tapani levähti pari sekuntia. Topias käytti ne edukseen ja löi paraimman valttinsa esille.
Tiina on saanut tyhjentää täyden sydämensä, keventää monivuotiset taakkansa rovasti puhuu hänelle niin alentuvasti kuin parhaalle heränneelle, se ei pidä häntä huonompana kuin muitakaan ... kyllä, kyllähän hän nöyrtyy ja katuu ... ja hänen nyyhkytyksensä harvenevat ja kyyneleet kuivuvat.
Ei sanaakaan enään, ei ainoatakaan sanaa minulta eikä riviäkään. Kyllin! Minä en tunne häntä enään, enkä rakasta häntä enään! Minä olen hänet unoh ... tava!" Hän ei puhunut loppuun. "Rauhoittukaa, Nastjenka. Sijoittukaa tänne", sanoin minä, vieden hänet penkille. "Minä olen levollinen. Kyllin! Se on ohitse! Ne on kyyneleitä, ne kuivuvat." Sydämeni oli täysi. Minä koetin puhua, mutta turhaan.
Vilmehti niin silmissä, polvet tahtoivat pettää siinä seisoissakin... "Ja teillä on kaksi lasta, poika ja tyttö. Odottakaas hiukan." Topias meni toiseen huoneesen, toi sieltä Martan lähettämät kalat ja kaksi rieskaa. "Katsokaa, tässä on aivan hyvää rasvaista lahnaa, mutta minä en ole suolaisen kernas. Ottakaa te nämä, muuten kuivuvat ja pahentuvat." "Tuhatta kiitosta!"
Päivän Sana
Muut Etsivät