Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Ei saanut sanottavata koko sammosta kotihin; veipä kuitenki vähäisen sormella nimettömällä: kantoi kannen Pohjolahan, sai rivan Sariolahan. Siit' on polo Pohjolassa, elo leivätöin Lapissa. Vaka vanha Väinämöinen itse maalle mentyänsä löyti sampuen muruja, kirjokannen kappaleita rannalta merelliseltä, hienoiselta hietiköltä.
Mikä kuitenki minulta, Kuka kurjalta tytöltä, Mikä otti mielen multa, Kuka haikian hajotti, Mukomalta mielevältä, Kylän kaiken viisahalta; Kun menin miehelle pahalle, Viinarattihin rakastuin, Laskin hurjan hurstilleni, Viinavillin viereheni; Otin yöksi vuotehelle, Laskin kyynysvarrelleni, Kuusen oksalta kuvetta, Käsivartta karrukselta. Tein kaupan kallallisen.
Näin pyöriessään hän lensi sinne tänne, paikasta toiseen, kuitenki, vaikka melkein huomaamatta, likentyen kuninkaallisen teltan ovea; niin että kun hän viimein uupuneena vaipui maahan, pari kertaa hypättyään korkeammalle kuin koskaan ennen, hän vain oli noin neljänkymmenen kyynärän päässä kuninkaasta.
Sinä näet, vaatia ei taida kukaan minua, ei kukaan mailmassa taida minua vaatia, ja kuitenki tahdon minä sanoa sinulle jotakin. Lupausta, sitä ei tarvitse minun pitää: yksikään ihminen ei ole sitä kuullut, ja tuo raivo jahti on yhtäkaikki; se on taika-uskoisuus, näen minä. Mutta maltas nyt mitä minä sanon sinulle.
Hän ei ollut kammarissaan, ei isänsä luona; piiat eivät häntä mistään löyneet. Siitä ei kuitenkaan enempää puhuttu eikä sitä ihmetelty; olihan hän usein sillä tavalla kadonnut ja aina takaisin tullut; olihan hänellä tapana usein kävellä vainioilla kesä-iltoina. Siellä arveltiin hänen nytkin olevan. Oli se kuitenki vähän kummallista, kun häntä ei ruvennut kuulumaan eikä näkymään.
Ain' on Suomalaisen mieli näitä maita oppimaan, Väinön laulu, Väinön kieli hält' ei jouda unholaan; Mäillä, mailla, metsistöissä ääni kaikuin helkkivi, Vihannilla laaksomailla suloisemmin kuitenki.
Toisinaan maito ei ilmau kun kolmannella päiwällä, eikä kaikitse wielä silloinkaan. Kuitenki pitää lapsi rinnalle pantaa, sillä sen tyhjäksi imentä jouduttaa maidontuloa ja wenyttää nännit ulommaksi, ja lapsella itsellä on imentä luonnollinen, mielentehty työ, jos mitään ei saa'kaan.
Kellon läppäykset, torven toitotukset, romahtavat rakennukset ja ihmisten huudot ilmoittavat kyllin ilmoille, että hätä on käsissä. Kuitenki valkean uhka, jos se aikoinaan huomataan, voidaan rajoittaa. Aivan erilainen vihollinen on vesi. Se ei herätä melua, sillä jos sen tuhontuottava tulo kuinkaki aikoinaan huomataan, ei sitä voida estää.
Kysytäänkö siis: *onko sivistys kuolettanut suomalaista kansaa, onko hävittänyt sen kansallisuutta?* niin siihen on vastaus: *Ei ole*. Vaikka tämän sivistyksen vaikuttavimpina välikappaleina ovat olleet vieraat kielet, on se kuitenki Suomalaisissa itsetietoon herättänyt ja saattanut heidän kansallistuntonsa.
En ole runon sukua, Enkä laulajan lajia, En ole tietäjän tekemä, Enkä lapsi Lappalaisen; Vaan kuitenki, kaikitenki, Jos lähenki laulamahan, Hyvän toiseni keralla, Parempaisen kumpalini. Laulaisinki, taitaisinki, Vaan en tunne eellä käyä, Ennen käymätön e'ellä, Ennen maan matelematon; Sinä synnyit yötä ennen, Minä päiveä jälestä, Sinä kengässä kepasit, Minä virsussa vitelin.
Päivän Sana
Muut Etsivät