Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Hän päätti sittenkin koettaa päästä vankilaan heti, toimittaakseen Katjushalle iloisen sanoman ja ehkä vapauttaakseen tämän, ja myöskin saadakseen tietää miten Kryiltsof voi ja ilmoittaakseen hänelle ja Maria Pavlovnalle mitä kenraali oli sanonut. Vankilan tirehtöri oli hyvin pitkä ja lihava jättiläinen, hänellä oli suupieliä kohden kääntyvät viikset ja poskiparta.
Nyt hän kantaa itse tyttöä, ja heidän kanssaan kulkee Katja ja Simonson, ja minun sijastani Vera. Kryiltsof sanoi jotain, jota ei saattanut kuulla, osoittaen Maria Pavlovnaan, ja rypistäen silmiänsä, nähtävästi pidättäen yskää, pudisti päätänsä. Nehljudof lähensi päänsä kuullakseen. Silloin Kryiltsof selvitti suunsa vaatteen alta ja kuiskasi: Nyt on paljon parempi. Kunhan ei vaan vilustuisi.
Kolmannessa heinien ja tyynyjen päällä makasi Kryiltsof. Hänen vieressään istui Maria Pavlovna. Nehljudof käski kyytimiehen pysäyttämään Kryiltsofin kohdalle ja meni tämän luo. Juopunut sotamies huitoi Nehljudofille kädellään; mutta Nehljudof ei välittänyt siitä, vaan meni vankkurin luo ja pidellen sen laidasta kulki sen rinnalla.
Minäkö hyvä? sanoi Katjusha kyynelien läpi ja surullinen hymy valaisi hänen kasvojaan. Katjusha irroittihe mielenliikutuksesta ja rauhallisesti kertoi mitä tiesi: Kryiltsof oli heikontunut matkalla ja oli heti sijoitettu sairashuoneeseen. Maria Pavlovna oli ollut hyvin levoton, oli pyrkinyt lasarettiin sairaanhoitajaksi, mutta häntä ei päästetty.
Hänen ympärilleen kokoontuivat kaikki muut paitsi Kryiltsof, joka oli ottanut kostean puoliturkkinsa yltään, kääriytynyt kuivaan vaippaansa ja loikoi nyt paikoillaan jutellen Nehljudofin kanssa.
Nehljudof tutustui häneen jo Jekaterinburgissa ja sitten matkan aikana usean kerran tapasi häntä ja seurusteli hänen kanssaan. Kerran kesällä, majoituspaikassa levättäessä, vietti Nehljudof hänen parissaan melkein koko päivän, ja Kryiltsof, päästyään oikein puheisiin, kertoi hänelle koko elämäkertansa ja miten oli tullut vallankumoukselliseksi.
Niin ... hän oli kokonansa kristallista, niin että hänen läpitsensä saattoi nähdä. Niin ... puhumattakaan valehtelemisesta, hän ei voinut ollenkaan teeskennellä. Hän ei ollut ainoastaan hienonahkainen, vaan oli ihan kuin puhtaaksi nypitty, kaikki hermot maalla. Niin ... monipuolinen, rikas luonne, ei mikään tuommoinen... No, mitä siitä puhuukaan!... Kryiltsof oli vähän aikaa vaiti.
Juuri niin, Mihailovna, juuri niin, huusi Nabatof. Kauheaa vääryyttä kärsii kansa. Täytyy laittaa niin, ettei sille tehtäisi vääryyttä. Siinä juuri on koko meidän tehtävämme. Merkillisiä käsityksiä vallankumouksen tarkoituksista, sanoi Novodvorof ja alkoi äänettömänä ja vihaisena polttaa paperossia. Sen kanssa on ihan mahdotonta puhua, kuiskasi Kryiltsof ja vaikeni.
Kun ne jäivät riippumaan, niin ei kuin kaksi kertaa näin olkapäillä», hän näytti kuinka olkapäät suonenvedontapaisesti nousivat ja taas laskivat. »Sitten pyöveli nykäsi nuoria, että näet paulat kiristyisivät, ja siinä oli kaikki: eivät hievahtaneetkaan enää. Ei ollenkaan pelottanut,» toisti Kryiltsof vartijan sanat ja tahtoi vetää suutansa hymyyn, mutta sen sijaan purskahti itkuun.
Mitäs Masha siellä tekee? kysyi hän osoittaen päällään siihen nurkkaan päin, jossa Maria Pavlovna oli. Kampaa ottotyttöänsä, sanoi Rantseva. Kunhan ei vaan syöpäläisiä meidän päällemme päästäisi? sanoi Kryiltsof. Ei, ei, kyllä minä tarkasti. Nyt hän on puhdas, sanoi Maria Pavlovna. Ottakaa hänet nyt, sanoi hän Rantsevalle. Minä menen Katjaa auttamaan. Ja tuon Kryiltsofille vaipan.
Päivän Sana
Muut Etsivät