Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Helmer. Vieläkös sitäkin? Nora. Sitäkin myös. Helmer. Tässä se on. Nora. Kas niin. Nyt se siis on ohitse. Tähän panen minä avaimet. Kaikista talouden asioista tietävät piijat paremmin kuin minä. Huomenna, minun matkustettuani pois, tulee Kristiina tänne panemaan kokoon ne kapineet, jotka kotoani toin mukaani. Ne pyydän saada lähetetyiksi jälkeeni. Helmer. Mennyttä; mennyttä!
David von Krafft, Lundberg, von Breda, Roslin, Wertmüller, P. Hall y. m., joiden monetkin tekeleet Kristiina kuningattaren, Kaarle XII, Kustaa III, Bellmanin, Lidnerin, Svedenborgin y. m. kuvat olivat niin arvokkaat, ettei todella ymmärrä, miten Ruotsi on päästänyt ne käsistään. Siinä jokaisen taulun edessä seisoessamme, kääntyi väliin keskustelumme hiukan muillekin aloille kuin taiteen.
Kun sinä eilen esitit minua hänelle, vakuutti hän usein kuulleensa minun nimeäni mainittavan tässä talossa. Mutta sitten huomasin, ettei miehelläsi ollut ollenkaan käsitystä siitä kuka minä oikeastaan olin. Kuinkas siis tohtori Rank saattoi ? Nora. Se on aivan oikein, Kristiina. Torvald rakastaa minua niin sanomattomasti, ja siksi hän tahtoo minua aivan yksin-omaisesti omistaa, niinkuin hän sanoo.
Kuitataan. Ebba Kristiina Bertelsköld, omaa sukuaan Sparre." Torstai tuli, ja ensi kerran pitkästä ajasta nähtiin poutaisen taivaan ennustavan kaunista kesäpäivää. Kello 8 paikoilla aamulla pyrki hovimestari kreivittären puheille hänen viimeisiä käskyjään vastaan ottamaan. Kuulumattomin askelin astui hän vastaanottohuoneeseen; kreivitär ei näkynyt hänen tuloaan huomaavan.
Vanha Kristiina oli aika hyvillään, nähdessään, että ateria niin hyvin nuorelle herralle maistui. "Niin", sanoi hän, "paistettu hanhi on hyvä asia, josta sopii hyvinkin iloita; ja kun koko viikon on laihemmalla ravinnolla kokenut toimeen tulla, maistuu herkkupala sunnuntai-iltana sitä paremmalta. Elkää toki luulko, nuori herra, että meillä eletään näin ylellisesti kaiken vuotta. Jumala varjelkoon!
"Tehkää siten, kreivi! sanoi Kristiina En tahdo kieltää, että tuon nuorukaisen kummallinen hajamielisyys on vetänyt huomiotani puoleensa. Olen pitkän ajan katsellut häntä, mutta en ole nähnyt hänen ainoatakaan jäsentänsä liikahduttavan. Tahtoisin saada selon siitä, mikä lienee syy tuohon hänen syvään miettiväisyyteensä."
Oi, Kristiina, usko minua, minä aioin monta kertaa kirjoittaa sinulle siihen aikaan; vaan yhä lykkäsin minä sen toistaiseksi ja yhä tuli sille jotakin estettä. Rouva Linde. Armas Nora, sen minä käsitän aivan hyvin. Nora. Ei, se oli pahasti minulta, Kristiina. Voi, sinua raukkaa, mitä kaikkea oletkin saanut kokea. Ja eihän hän jättänyt sinulle mitään, millä elää? Rouva Linde. Ei. Nora.
Näistä olivat Kustaa Aadolf, Kristiinan holhoojat ja etenkin Kristiina itse, osaksi myyneet, osaksi lahjoittaneet 38,750 kruununtilaa, joista vuotuinen tulo oli toista miljoonaa talaria; suurin osa oli joutunut aatelisille, niin että aatelistolla siihen aikaan, kun sen entiset omaisuudet otetaan lukuun, oli maatiloja 40:n ja 50:n tuhannen välillä.
"Sisarpuoli, lapseni... Mummosi oli ensin ollut naimisissa eräällä juutalaisella, joka kuoli nuorena, kun Kristiina vielä oli kapalolapsi. Kahden vuoden kuluttua antoi mummosi kastaa itsensä ja lapsensa ja tuli neuvoksetar von Sasseniksi. Nyt tiedät kaikki." "Ei Ilse, en vielä kaikkia. Mitä pahaa on Kristiina tehnyt?" "Hän pakeni salaisesti kotoa ja rupesi näyttelijättäreksi..."
"Oliko se niin pahaa?" "Oli pakeneminen tietysti, se pitäisi sinun itsesi tietämän. Vaan mitä näyttelijöihin tulee, niin en tunne niistä ainoatakaan, enkä siis voi sanoa, ovatko he hyviä vai pahoja. Oletko nyt tyytyväinen?" "Ilse, älä suutu, mutta minun täytyy kuitenkin sanoa sinulle, Kristiina on äärettömän onneton, hän on kadottanut äänensä", lausuin minä epäileväisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät