Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Syvästi kumarrettuaan nuorelle hallitsijattarelle vetäytyi kapteeni syrjään. Vielä mennessäänkin seurasi Kristiina häntä katseellaan. Kun hän sitte kääntyi häärivien hoviherrojen puoleen, vetäytyivät hänen huulensa eriskummalliseen hymyyn. Mistä syystä hän näin hymyili? Vertailiko hän nuorta rehevää sotilasta hoviherroihinsa?
Georg kuuli hänen puhelevan siellä sillaikaa kun Friedrich pastori arvattavastikin lähtöön valmistihe. Vanha Kristiina tuli huoneeseen jälleen. "On, niinkuin ajattelin", sanoi hän. "Pehtori Wilhelm lähettää pyytämään pastoria Jumalan tähden tulemaan hänen luoksensa, sillä hänen tyttärensä on kuolemaisillaan." Jalo pappismies kiiruhti kutsua noudattamaan.
Tee vaan niinkuin näit herra Ahlbergin tekevän. Joko saa tulla? TEUVO. Kyllä minun puolestani! JUSSI. Minä otan sitten alusta. Soittakaa, tohtori Rank, nyt tahdon tanssia! TEUVO. Hitaammin hitaammin. MAIJU. En voi toisin. TEUVO. Ei noin hurjasti, Noora. MAIJU. Juuri niin pitää olla. TEUVO. Ei, ei, se ei millään lailla käy laatuun. Sanoinhan minä sen! MAIJU. Tässä näet iloa, Kristiina.
Rouva Linde. Sitä en epäile. Vaan mitä sinä tarkoitat? Nora. Puhu hiljaan. Ajatteles, jos Torvald kuulisi sen! Sitä hänen ei pidä saada millään muotoa ; sitä älköön kukaan saako tietää, Kristiina; ei kukaan paitse sinua. Rouva Linde. Mutta mikä se sitten on? Nora. Minä se olen, joka olen pelastanut Torvaldin kuolemasta. Rouva Linde. Pelastanut ? Millä tavoin pelastanut? Nora.
Ei ollut muuta valittavana silloin. Krogstad. No, entäs sitten? Rouva Linde. Krogstad, jospa nyt me kaksi haaksirikkoon joutunutta voisimme tulla toinen toisensa luokse. Krogstad. Mitäs sanottekaan? Rouva Linde. Kaksi samalla laivahylyllä tulevat aina paremmin toimeen kuin kumpainenkin heistä yksinään omallaan. Krogstad. Kristiina. Rouva Linde. Minkätähden luulette minun tulleeni tänne kaupunkiin?
Mieskään ei tullut mitään sanoneeksi, hän näytti säikähtyneeltä ja hätäytyneeltä, repi tukkaansa ja tuontuostakin katsahti arasti ja kysyväisesti vaimoonsa, joka levitti peitettä vuoteen päälle. "Kuulepas, mitäs sinä ajattelet, Kristiina?" kysyi hän vihdoin epäröisesti. Matami Jonson kääntyi piirongista päin, jossa hän järjesteli, ja katsahti mieheensä.
Seuraukset tulivat pian näkyviin, sillä tähän aikaan ei rankaisematta saattanut loukata Bourdelot'a, "aikakautensa suurinta miestä", joksi Kristiina sokeassa ihailussaan tavallisesti sanoi häntä. Everstiluutnantti kutsuttiin kuningattaren luokse ja sai ankarat ripitykset.
Niin puhuu kirje. Nora. Kiitos, Kristiina; nyt tiedän, mitä minun tulee tehdä. Hist ! Helmer. Rouva Linde. Olen; ja nyt tahdon sanoa hyvää yötä? Helmer. Oh mitä, nytkö jo? Onko se teidän, tämä neulomustyö? Rouva Linde. Helmer. Te neulotten siis? Rouva Linde. Niin teen. Helmer. Tiedättenkö mitä, teidän pitäisi mieluummin harjoittaa korko-ompelusta. Rouva Linde. Vai niin? Miksikä sitä? Helmer.
Minulla on niin sanomaton halu lausua: tuhat tulimaista! Rank. Oletteko hullu! Rouva Linde. Mutta, Herran tähden, Nora ! Rank. Sanokaa se. Tuossa hän on. Helmer. Niin, nyt hän läksi. Nora. Saanko esittää sinulle se on Kristiina, joka on tullut kaupunkiin. Helmer. Kristiina ? Suokaa anteeksi, mutta minä en tiedä Nora. Rouva Linde, Torvald-kulta; rouva Kristiina Linde. Helmer. Vai niin.
Vaimo pani pöydälle perunat ja mies söi hyvällä halulla; mutta hyvin hän oli onnettoman näköinen, pudisti silloin tällöin päätänsä ja huokaili välistä hyvin syvään. "Mitä arvelet, Kristiina?" kysyi hän vihdoin. "Luuletko Miian ottaneen korvarenkaat?" Matami Jonson naurahti halveksivasti. "Ei enempää kuin minä tai sinäkään!" vastasi hän. Jonson näytti vähän miettiväiseltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät