Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ne on eri miehet, jotka sitä koulua käyvät ... on täälläkin yksi. Hyvänen aika! Kyllä kai minä en oppisi ymmärtämään, vaikka kuinka kauan kuuntelisin ... en enemmän kuin tikan naputusta. Matti ja Liisa kuuntelivat seinävieressä kallella päin, siksi kun ei enää naputusta kuulunut. Sitten kutsui Ville heidät katsomaan odotussalin lasiovesta sisään...
Naimisiin menit kanssani sulkeakses minut tänne lukkarinvirkataloos, kirjojes keskelle. Minun tulis lukea, miten sinäkin, käydä koulua ilmoisen ikäni, minun tulis olla vakava, minun tulis olla siveä. Minä vihaan kirjojas, minä vihaan sinua, sinä kirjakoi, sinä naatistunut nyökkäpää! Mä olen nuori, tahdon tanssia, mä tahdon elää, minä tahdon mennä."
Käytyänsä muutaman vuoden tätä työn koulua, jolla ajalla hänen tapansa sivistyivät ja koko hänen luonteensa vakaantui, tuli Leopold taas äkkiarvaamatta rikkaaksi, sen vaimon kautta, jonka hän oli nainut, vaikka hänellä ei ollut muuta huomenlahjaa kuin rakkautensa ja hyvät avunsa.
Oli vain sänky, jossa hän makasi, ja yksi tuoli sytytetyn lampun alustana. Hänestä tuntui olonsa hyvälle ja mielensä keveältä. Hän oli kerran kuvitellen esittänyt täti Smarinille, että täti ostaisi jostakin maalta pienen mökin, jonne asettuisivat yhdessä. Täti olisi heti ollut suostuvainen. »Nyt me, täti, sen toteutamme! Pidämme yhdessä koulua jonkun talon pirtissä, pienille ja suurille.
Hänen äitinsä ei osannut muuta kuin ulkolukua, kuinkas hän sisäluvussa olisi voinut tyttärensä opettajana olla. Toisena vuonna hämmästytti Miina sekä pippiä että pappia sisälukunsa selvyydellä, mutta hän olikin välillä käynyt lukkarin koulua ja saanut alkeet siellä.
Eikö sinun mielestäsi ole hupaista saada rahaa?» »On, sillä äitini ja tätini saavat sitte taas ostaa puita, maitoa ja kaikenlaista, mitä he tarvitsevat.» »Mutta jos sinä itse saisit ne rahat, eikä kotona niitä tarvittaisi, mitä niillä sitte tekisit?» »Antaisin ne veljelleni, ettei hänen tarvitsisi nälissään olla, kun hän koulua käy.»
Kuinka olen voinut huomaamatta muuttua, tekisi mieleni tietää! Hyvä, se on sangen omituista! Minun täytyy koettaa saada takaisin entinen luontoni". "Minä soisin, että tekisitte niin", lausui Mrs. Steerforth, hymyillen. "Sitä todella tahdon!" vastasi hän. "Minä tahdon oppia suoruutta malttakaat James'ista". "Parempaa koulua te ette saa suoruutta oppiaksenne, Rosa", arveli Mrs.
Kun lukkari kotiin tultuansa tämän ilmoitti Iirille, tuli tyttö kovin alakuloiseksi. Hän oli jo pari vuotta pitänyt yksityistä pikkulasten koulua, ja hänen oppilaansa rakastivat opettajatartansa. Nyt hän luuli saavansa oman kodin kasvattivanhempainsa lähellä, mutta koko toivo oli rauennut.
On siellä ollut montakin, selitti Jaana. Niin, mutta minä tarkoitan noin kymmenkunnan vuotta sitten. Parikin nälkävuotta peräkkäin? Kyllä oli. Mistä kylästä sinä sanoit olevasikaan? Jaana ei ollut kotoisin oikeastaan mistään kylästä. Mutta hän mainitsi Lentuan nimen. Juuri Lentuan, virkkoi parooni vilkastuneena. Siellä piti minun tyttäreni pienten lasten koulua. Oikeinko totta?
Ei sinua maalla tarvita, tule pois merelle vain, sanoi eräs merimies. Minun täytyy käydä koulua, vastasi Joju. Joju, tule pois jo, huusi rehtori, ja Joju tuli käskyä totellen, mutta hänen kasvonsa hehkuivat ja silmät loistivat, kun hän kertoi, miten hauskaa oli kiivetä. Joju kyllä halukkaammin menisi merelle kuin kävisi koulua, sanoi Sakki. Niin menisinkin, kun setä vain laskisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät