Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Että Aappo pääsisi ihmisiin ja koulua käymään, olihan se toki odottamaton onni, niin suuri hyvä, että tuskin saattoi uskoa sitä oikein todeksikaan, vaikka uskoihan sen, kun muisti miten rouva oli monta kertaa vakuuttanut. Mutta ikävältä tuntui ajatella, että lapsi tulisi hänestä erilleen. Rakasti hän kaikkia lapsiaan, vaan Aappo oli häntä lähinnä.
Ei, pappi minusta tulisi. Olisi se sentään kurjaa, kun täytyisi käydä koulua. Oi, minäpä vasta iloinen olisin, jos saisin oikein suuressa koulussa käydä ja tulla papiksi. Olet sinä kumma sentään! Sitä minä en vain viitsisi, en, vaikka sanottaisiinkin hyväksi, kuten kaikki sinua kiittävät. Minä en enään menekkään kouluun syksyllä; annettakoon vain tukkapörröä, mutta kouluun en mene.
Suomen kirjallisuuden perustaja oli *Mikael Agricola*. Hän syntyi köyhän kalastajan poikana Torsby'ssä Pernan pitäjässä Uudellamaalla noin vuonna 1508, kävi koulua Viipurissa, tuli piispa Skytte'n käsikirjuriksi ja lähetettiin hänen toimestaan muutamien muiden nuorten miesten kanssa Wittenberg'iin, jossa kuunteli Luther'in ja Melanchthon'in opetusta sekä saavutti maisterin arvon.
Kustaa Bertelsköld oli jo käynyt Kaarle XII:n koulua; hän ei katsonut hyvälle omalletunnolle, voimakkaalle kädelle ja pelottomalle mielelle mitään mahdottomaksi; mutta kaikessa muussa ja erittäinkin siinä, mikä koski sen ajan vapaita rakkaudenseikkailuja, hän oli, niinkuin hänen ystävänsä oikein oli huomauttanutkin, vielä kokonaan lapsi.
Minun aikanani käytiin vielä tohtorin ijällä koulua. Meidän aikanamme käy koulu sähköllä kuusikymmentä kilometriä tunnissa. LOTTA. Vai niin. Opetetaanko koulussa myöskin tupakoimaan? KUVA. Kaikki sivistyneet tytöt polttavat nykyään apelsiinin siemeniä. LOTTA. Vai niin. No, mitä muuta koulussa saa oppia? Osaako tohtori hypätä harakkaa? KUVA. Olkaa hyvä ja lausukaa ajatuksenne tieteellisemmin!
Hän oli nimittäin ruvennut lastensa kanssa koulua pitämään useampia päiviä viikossa, ennättääkseen heille jotakin opettaa, ennenkuin hänen tuli lähteä pois. Opettaminen kävi häneltä jo helpommin ja hän kiintyi yhä enemmän tähän koulutyöhönsä.
Kun se on niin häijy. Ei tottele äitiäkään. Eikö äiti käske totella? Käskee mutta ei se! Voi mikä siitäkin tullee! Käykö Iidu jo koulua? Ei. Miksei? Ei. Tekeekö Iidun mieli kouluun! En minä tiedä. Osaako Iidu lukea? Ei. Kuinka vanha Iidu on? Yksitoista. Eikä osaa vielä lukea! Eikö se ole kamalaa! En minä tiedä. Tahtoisiko Iidu mennä kouluun? En minä tiedä. Osaako Iidu kutoa sukkaa? Ei.
Ole huoleti minun puolestani. Me emme tarvitse suuria. Jos hyyrään ulos rakkaan, vanhan asuntomme ja pidän koulua, hyödytän muita ja olen itse onnellinen". Hänen iloisen äänensä levollinen hartaus palautti jälleen ensiksi rakkaan, vanhan asunnon ja sitten oman, yksinäisen kotini niin elävästi mieleeni, että sydämeni oli aivan täynnä enkä minä voinut lausua sanaakaan.
KANTTORI. Hanna, Hanna! Mistä tulevat nuot sanat? Sinä tiedät kuitenkin kuinka olen tätä koulua harrastanut. HANNA. Minä tiedän myöskin minkä vuoksi olet sitä harrastanut, KANTTORI. Kansani vuoksi, jonka lapsi olen, ja sinun tähtesi, jota HANNA. Kansan? Sano rahan! Minun? Sano viinan! KANTTORI. Oh! minä aavistan! Sinäkin olet siis asiasta kuullut ja sen vuoksi olet minua viime aikoina välttänyt?
"Kuulin tässä eräänä päivänä jonkun ylistävän teitä ja silloin ajattelin: ehkä hän tuo raikkaan tuulahduksen pinttyneeseen seurapiiriimme. Panen juuri kuntoon koulua tuolla sahalaitoksellani; ehkä te voitte antaa hyviä neuvoja. Sallitteko minun seurata teitä ja jatkaa keskustelua, joka ehkä voi huvittaa meitä molempia?"
Päivän Sana
Muut Etsivät