Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Ei niin, kuin sydämemme olisivat olleet toinen toisellensa suljetut, vaan ainoastaan sentähden, että olivat liian lähellä toisiansa sanojen välitystä tarvitaksensa. Kotona, jälleen kotona! Kuinka suurella ikävällä minä olen katsellut sitä hetkeä kohden, jona voisin nämät sanat kirjoittaa! Ja nyt minä tuskin saan rivejä kyyneliltäni selitetyksi!
Jos Anna Liisa tai tekijät panivat vastaan tätä teettötapaa, sanoi siihen Aatu, että antaa vaan tulla kestäviä ja niin etteivät lopu huomenna. Tällä tavalla tuli olemaan alituiset »mestarit», joille meni palkoiksi paljon rahaa, mutta aina sitä oli. Aika-ajoin kävi Malinen vävynsä kotona kylässä ja tarkasteli työaloja, mitä täällä puuhataan.
Tällaista kirjoitteli vanha opettaja ja suurella huolella luettiin se kapellimestarin kotona ja pelolla odotettiin sattuisiko käymään niin kuin näissä ennusteltiin. Eikä tarvinnut hyvinkään kauan odottaa ennen kuin jo tuli kirje itseltään Alvarilta. Pitkä se ei ollut, mutta harvat sanat puhuivat sen enemmän: "Rakkaat vanhempani!
Ja hän istui taas kotona ja ihmetteli, että mistähän vain nuokin saanee ... saaneeko mistään... Ja hän tuli jo vähän levottomaksi, kenties ensi kertaa elämässään.
"Minä tahdon, että sen, jonka minä otan vaimokseni, pitää olla jo kotona taltutetun. En minä rupea taltuttamaan akkaa ja lapsia yhdessä". "Oh, hemmetti!" sanoi Tuorila, ja huusi isällisellä vallan mahdilla Tildan tulemaan sisälle. Tilta tuli kopeana ja kysyi: "Mitä tahdotte?" "Tahdon, että Ollin pitää ottaa sinut ja sinun pitää ottaa Ollin".
Jaakko sillä aikaa ehti keittiössä jo kaataa täyden vesisangon palvelustytön sänkyyn, ja pelasti nahkansa siitäkin, koska hän vaan "kasteli taimilavaa." Palautetun perhesovun lujittamiseksi ehdottelin vaimolleni, että nyt monesta ajasta kävisimme jossain konsertissa tai teaatterissa. "Turhaa kulunkia vaan", vastasi hän. "Molempia saat kotona kyllältäsi, joshan Jaakko vähänkin on luonnossaan."
Varovasti sulki hän oven, otti sauvan käteensä, heitti sukset olalleen ja lähti näin kotoa pois kylmänä talvi-iltana ennenkuin aurinko vielä oli noussut. Mutta Aslak istuu kotona kuolleen äitinsä luona ja uskaltaa töin tuskin hengittää. Oliko hän kuollut? Mitä oli hän puhunut? Oliko kaikki pahaa unta vaan?
Kaikki oli kotona niin synkän alakuloista, Mustemmilta ja ikään kuin alemmaksi painuneilta näyttivät pirtin savustaneet orret ja karstainen laipio. Kitaroiden palava päre tuikutti uunin nurkkapihdissä, jonka hämärässä valossa Pekan äiti ammenti pottusekaista lihavelliä pahkakuppiin ja kanteli pöydälle iltasruuaksi.
Ja yksissä he olivat paitsi koulussa melkein joka ilta toistensa kotona, vuorotellen jommankumman, useimmiten kuitenkin Sigridin. Siellä he lukivat yhdessä läksynsä, kuulustelivat toisiltaan ja toisiaan neuvoivat. Elli se oikeastaan oli, joka neuvomista tarvitsi, Sigrid osasi ja ymmärsi kaikki melkein kuin itsestään.
Häntä vaivaa unen puute, raatsisinko herättää... Ehkäpä nostatankin vain palvelijan, käsken hänen kaikessa hiljaisuudessa valmistaa vuoteeni muita herättämättä. Muori saisi vasta aamulla tietää minun olevan kotona.
Päivän Sana
Muut Etsivät